Toimintakulttuuria kehittämässä

Parin viime vuoden aikana kaikki lähes kouluun liittyvät tekstit ovat tavalla tai toisella käsitelleet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita (ops). Niin tämäkin, sillä opsin perusteet antavat vahvan selkänojan niin Suomen Vanhempainliiton kuin Kehittämiskeskus Opinkirjonkin työlle. Opsin perusteet toimivat myös alustana, jolle järjestömme voivat rakentaa yhteistä työtä.  

Suomen Vanhempainliitto on ilolla tervehtinyt opsin perusteiden kirjauksia koulun toimintakulttuurista ja sen kehittämisestä – olemmehan saaneet itse olla mukana niitä kirjoittamassa. Vanhempainliitolle tärkeää on tietenkin se, että perusteiden mukaan huoltajien osallisuus sekä mahdollisuus olla mukana koulutyössä ja sen kehittämisessä on keskeinen osa koulun toimintakulttuuria. Keskeinen osa – vahvasti sanottu!

Vaikka Suomen Vanhempainliitto katsoo koulua ja sen kehittämistä koululaisten kotiväen näkökulmasta, tiedämme, että vanhempien osallisuus kouluyhteisössä ei toteudu, ellei koulun toimintakulttuuri muutenkin perustu yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen. Ja vaikka koulu muuten olisi toimintakulttuuriltaan yhteisöllinen ja osallistava, ei vanhempien osallisuus välttämättä toteudu. Niinpä Vanhempainliitto tukee mielellään kaikkia pyrkimyksiä kehittää koulun toimintakulttuuria opsin viitoittamalla tiellä. 

Opsin perusteissa kodin ja koulun yhteistyön lähtökohdiksi on otettu luottamuksen rakentaminen, tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus. Opsin perusteet velvoittavat koulua tarjoamaan huoltajille mahdollisuuksia tutustua koulun arkeen ja osallistua koulun toiminnan ja kasvatustyön tavoitteiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen yhdessä koulun henkilöstön ja oppilaiden kanssa. Nämä ovat erinomaisia tavoitteita, joita Suomen Vanhempainliitto on sitoutunut edistämään vanhempien näkökulmasta ja vanhempaintoiminnan kautta.  

Me Vanhempainliitossa näemme, että Kehittämiskeskus Opinkirjon koulujen ja opettajien kanssa tekemä työ tukee erinomaisella tavalla koulujen toimintakulttuurin kehittämistä. Yhdessä meillä on mahdollisuus päästä yhä lähemmäs tavoitteitamme!

Suomen Vanhempainliitto täyttää tänä vuonna 110 vuotta. Liiton pitkä historia luo perspektiiviä tämän päivän kehittämistyöhön. Olemme mielellämme jatkossakin ”pikkusisaremme” toiminnassa mukana. Tuemme ja autamme aina, kun se on tarpeellista ja teemme Opinkirjon tekemää työtä tunnetuksi.  Onnittelemme lämpimästi 70-vuotiasta Kehittämiskeskus Opinkirjoa. Jatkukoon yhteistyömme hedelmällisenä tulevatkin 70 vuotta!

Ulla Siimes

Kirjoittaja on Suomen Vanhepainliiton toiminnanjohtaja ja Kehittämiskeskus Opinkirjon hallituksen jäsen

Opinkirjon PopUp-iltapäivä Espoon Kalajärven koulussa

Kehittämiskeskus Opinkirjo viettää tänä vuonna 70-vuotissyntymäpäiviään, ja juhlavuoden kunniaksi järjestö päätti piipahtaa Espoon Kalajärven koulussa esittelemässä monipuolista toimintaansa työpajojen muodossa. 17. marraskuuta koulun ysiluokkalaiset viettivät siis hieman tavallisesta poikkeavan perjantai-iltapäivän, kun ohjelmassa oli perinteisten oppiaineiden sijaan videon kuvaamista, sorbetin sekoittamista, yrittäjyyden esittelyä ja vaikuttamiseen innostumista.

Videopajassa kuvattiin lyhyitä videoita hyvistä teoista erilaisten teemaan liittyvien sanojen pohjalta. Oppilaat levittäytyivät eri puolille koulua näyttelemään, kuvaamaan, jopa vierailemaan yllättäen naapuripajassa. Kaiken taustalla oli Hymy-veistokseen liittyvät periaatteet, jotka edistävät sosiaalisia taitoja - sellaisia kuin reiluutta, ystävällisyyttä ja hyvää kaveruutta. Lyhyessä ajassa oppilaat ehtivät luoda monenlaisia erilaisia tulkintoja näistä periaatteista.

Hymypajassa videot tehtiin arvotuista aiheista improamalla

Tutki-Kokeile-Kehitä-pajassa vuonna 2016 kilpailussa palkitut Emma ja Ella opettivat osallistujille sorbetin valmistusta kuivajään avulla - eivätkä vain opettaneet, vaan oppilaat saivat tehdä sorbettia itse alusta saakka. Luokkahuoneen täytti mangon tuoksu, ja kuivajää höyrysi näyttävästi sorbettikulhoista. Osallistujat kävelivät pajasta kylläisinä ja yhtä kokemusta rikkaampina - ei ole ihan arkipäivää, että pääsee kokkaamaan kuivajään avulla!

Yrittäjyyspajaa piti Yritys Hyvä -kilpailussa keväällä 2017 yhtenä parhaista palkitun Lafkan Aatu ja Jari. He näyttivät voitokkaan, yrittäjyyden vaaroista kertovan trailerinsa ja herättivät keskustelua yrittäjyydestä. Osallistujat pääsivät pohtimaan mielikuviaan yrittäjyydestä ja sitä, miten viihdealalla yrittäjänä toimivan Aatun omakohtainen tarina vaikutti näihin mielikuviin. Viesti oli selvästi se, että vaikka monille yrittäjyys tuntuu etäiseltä, voi se olla myös nuorten juttu.

VaikuttamisMix-paja antoi osallistujille mahdollisuuden suunnitella, mihin asiaan he haluaisivat arjessaan vaikuttaa ja miten he sen tekisivät. Ideoita riitti yökoulusta liikenneturvallisuuden parantamiseen. Pajaa oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Espoon nuorisovaltuuston jäsen Kalajärven koulun oppilas Aida. Hän myös kertoi nuorisovaltuuston toiminnasta ja vaikuttamisesta yleisesti. Paja todella innosti siihen, että me kaikki voimme vaikuttaa ympäristöömme. Siellä syntyneet ideat päätyivät myöhemmin myös koulun oppilaskunnan hallituksen tutustuttaviksi.

Vaikuttamispajassa työskenneltiin monipuolisin menetelmin

Opinkirjon pajat olivat hauska yllätys marraskuisen kouluarjen keskellä. Tempaus muistutti siitä, mistä Opinkirjon toiminnassa pohjimmiltaan on kyse: lapsista ja nuorista. Se myös osoitti, miten erilaisia teemoja ja sisältöjä Opinkirjon tarjonnasta löytyykään!

Onnea, 70-vuotias Opinkirjo!

Matleena Kosonen

Kalajärven koulun oppilaanohjaaja

opinkirjolainen

Oppimisen juhlavuosi

Itsenäisen Suomen ensimmäiset sata vuotta ovat rakentuneet koulutuksen tuoman osaamisen varaan. Jokaiselle tasa-arvoinen mahdollisuus koulutukseen on tuottanut hyvinvointia yksilöille ja yhteisöille, mahdollistanut suomalaisten menestystarinoiden syntymisen.

Osaamisen ja koulutuksen merkitys ei ole globalisoituvassa ja teknologisoituvassa maailmassa ainakaan vähenemässä. Muutokset ja muutosten mahdollisuudet yhteiskunnassa ovat aiempaa nopeampia ja suurempia. Miten voimme rakentaa hyvinvointia edistävää koulutusta yhteiskunnassa, jonka tulevaisuus on yhä ennalta-arvaamattomampaa? Miten sata seuraavaakin vuotta voisivat olla koulutuksen ja oppimisen juhlaa?

Voisimmeko oppivelvollisuuden ohella rakentaa oppimisen iloa ja uteliaisuutta muuttuvassa maailmassa? Asemaan perustuvalla auktoriteetilla ja oppimisen pakolla ei voi pelata samoin tavoin jatkossa, kuin mikä menneisyydessä on ehkä ollut mahdollista. Sen sijaan jokaisella yksilöllä voisi olla mahdollisuus ja oikeus löytää oppimisen ilo. Voisiko koulutuksen pääasiallinen tehtävä olla voimaantuneiden, omiin kykyihinsä uskovien, ihmisten kasvattaminen? Kansakunnan yhteinen hyvä seuraavaksi sadaksi vuodeksi lähtee yksilön vahvuudet löytämällä.

Opinkirjoa tarvitaan nimensä mukaisesti tuomaan oppimisen kirjoon laajuutta ja syvyyttä.  Oppimista on hyvä lähestyä kiinnittäen huomioita taitoihin ja tietoihin, joita elämässä tarvitaan. Teknologista kehitystä mahdollistava tekninen osaaminen vaatii rinnalleen laajaa tietoisuutta ihmisyydestä, humaania ymmärrystä, sivistystä – tiedettä ja taidetta.

Yhdessä tekeminen erilaiset vahvuudet huomioiden avaa myös mahdollisuuksia monille oppimisen ympäristöille ja tavoille. Oppimista tapahtuu monenlaisissa ympäristöissä ja eri-ikäisten ja erilaisista taustoista tulevien kesken. Tällaista rajat rikkovaa oppimista katalysoimaan tarvitaan koulutus- ja kasvatusjärjestelmän lisäksi oppimisen parissa toimivia järjestöjä.

Me Opettajaksi Opiskelevien Liitossa ajattelemme, että Suomeen rakennetaan osaamista laadukkaalla opettajankoulutuksella. Opettajankoulutuksella, joka on houkutteleva, ja jonka pariin voivat hakeutua monenlaiset yksilöt. Opettajankoulutuksella, joka näyttää mallia yhdessä tekevästä yhteisöstä ja kasvattaa Suomeen opettajia, jotka tunnistavat omat vahvuutensa ja auttavat oppilaita löytämään omansa.

Monipuolinen ja kaikille tasa-arvoinen opintie tarvitsee erilaisia opettajia. Opettajien monimuotoisuus lähtee erilaisista taustoista tulevista opettajaopiskelijoista. Samaan aikaan on tärkeää, että myös opettajaopiskelijoilla on mahdollisuus oppimisen iloon ja koko uranaikaiseen kehittymiseen. Opettajankoulutus on jatkumo, jossa yhdistyvät luonnollisesti perus-, perehdytys- ja täydennyskoulutus. Aivan kuten tarvitaan erilaisia opettajia, tarvitaan erilaista, monipuolista ja eteenpäin katsovaa täydennyskoulutusta. Tässä järjestöillä on iso mahdollisuus tarkastella opettajien tarpeita ja muotoilla joustavia kokonaisuuksia eri näkökulmasta kuin mitä perinteiset korkeakouluinstituutiot voivat.

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry onnittelee 70-vuotiasta Kehittämiskeskus Opinkirjoa! Säilyköön uudistushalu ja kehittämisinto jatkossakin yhtä voimaikkaana kuin tähänkin asti!

Tarja Työläjärvi ja Julia Petäjä

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL

Tarja Työläjärvi on ollut Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry:n hallituksen jäsen ja Julia Petäjä järjestön edellinen pääsihteeri sekä Kehittämiskeskus Opinkirjon hallituksen jäsen 

KEHITTÄMISKESKUS OPINKIRJO JA ULTIMATE MISSION

Koulut, päiväkodit ja oppilaitokset toteuttavat yhteiskunnallista tehtävää. Niissä säilytetään ja uusinnetaan mennyttä ja uudistetaan tulevaan. Suunnan määräävät yhteiskunnan määrittämien perusteiden ja tavoitteiden suunnassa organisaatioissa työtään tekevät ihmiset.

Opettajilla ja koulutuksenjärjestäjillä on suomalaisessa koulutusideologiassa ja toimintamallissa kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen vahva autonomia. Tutkijat arvioivat tämän olevan eräs keskeisimmistä syistä korkeaan koulutustasoomme ja erinomaisiin oppimistuloksiin. Tällainen järjestelmä on mahdollinen vain niin, että maassa on vahva yhteinen näkemys koulutuksen merkityksestä hyvän tulevaisuuden rakentamisessa. Näin on Suomessa ollut ja näin on oltava myös jatkossa.

Tärkeä osa korkeaa koulutustasoamme ovat myös tavoite- ja päämäärälähtöiset opetussuunnitelmat. Opetushallituksen antamilla opetussuunnitelmaperusteilla luodaan kansallinen linja, jonka käytännön pedagogiset ratkaisut ovat opettajan ja yhteisön itsensä päätettävissä. Tällainen ideologia antaa parhaiten tilaa oppijan yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamiselle.

Koko koulutusketju varhaiskasvatuksesta aina korkea-asteelle, taiteen perusopetukseen, aikuiskoulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön on yhteiskunnallista toimintaa. Yhteiskunnan muuttuessa on koulutuksenkin muututtava. Tutkimuksen ja koulutuksen tulisi suunnata ja johtaa muutosta, ei vain toimeenpanna sitä tai reagoida siihen.

Koulutus rajapinnalla

Tasa-arvoisten koulutus- ja varhaiskasvatuspalveluiden turvaaminen vaatii uusia toteutusratkaisuja. Yksi todennäköinen, tavoiteltavakin suunta, erityisesti harvaan asutuilla seuduilla, ovat kampus-ratkaisut. Niille kootaan palveluita varhaiskasvatuksesta vapaaseen sivistystyöhön, vanhusten huoltoon, kirjastoihin, liikunta-, kulttuuri ja vapaa-aikapalveluihin jne.

Kun kouluista tulee jatkossa entistä enemmän monitoimitiloja, on luontevaa, että siellä on myös nuorten harrasteisiin ja vapaa-ajan viettoon liittyvää toimintaa. Lisäksi olisi hyvä, että mukana olisi myös aikuis- ja vanhusväestön harraste- ja vapaa-ajan toimintaa.

Jatkossa kouluja voisi viedä myös osaksi kauppakeskuksia ja muita yhteisöjä kuten esim. korkeakouluja ja tiedepuistoja. Miksei koulu voisi olla yksi kerros kauppakeskuksessa?  Yhteistoiminnasta tulee olla tietysti selkeät pelisäännöt, joiden mukaan toimitaan.

 

Opettajien rooli rajapinnoilla tehtävässä työssä

Uudet yhteistyökombinaatiot turvaavat laatua, koska seinistä ja rakennuksista voidaan säästää, tiloja ja välineitä käyttää maksimaalisesti. Samaan aikaan saadaan kerätyksi tunteja niin, että opettajavirat saavat kelpoisen hoitajan ja oppijat laadukasta opetusta. Kouluverkko ei saa kuitenkaan mennä liian harvaksi, koska se johtaisi väistämättä ylipitkiin koulumatka-aikoihin. Varhaiskasvatuksen ja peruskoulun on aina oltava lähipalvelua. Tämä tarkoittaa sitä, että niissä on voitava päivittäin kotoa käydä.

On tärkeää, että opetushenkilöstön työtehtävät ja niihin osoitettu aika ja muut resurssit ovat selkeästi määritetyt. Näen tämän mahdollisuutena saada värikkäämpi ja motivoivampi toiminta- ja työympäristö opettajille.

Johtaminen ja esimiestyö ovat aiempaakin merkityksellisemmässä roolissa kampus-ratkaisuissa. On välttämätöntä, että ensisijainen vastuu johtamisesta on oppilaitosjohdolla. Silloin parhaiten voidaan turvata se, ettei koulutusta, lapsia ja nuoria alisteta muun toiminnan alle. Rehtoreiden työkuormalle ja työkuvalle tämä tuo lisää vaativuutta ja raskautta. Ehdoton edellytys tälle kehitykselle on riittävästi resursoitu apulaisrehtori- ja apulaisjohtajajärjestelmä ja jatkuva laadukas johtamiskoulutus.

Tulevaisuuden "ultimate mission” ja Opinkirjon rooli?

OAJ:n Eettisen neuvottelukunnan ns. Comeniuksen valassa sanotaan opettajan tehtäväksi mm. ”…uudistaa ja välittää ihmiskunnan yhteistä tieto-, kulttuuri- ja osaamisvarantoa.” Suuret tulevaisuuden haasteet, kuten ilmastomuutos, biodiversiteetin kapeneminen, väestön kasvu, suurten väestöliikkeiden ja kulttuurien kohtaaminen, energiakysymykset, makea vesi, on syytä pitää mielessä, kun mietitään, mikä on työmme ”utimate mission”.

Olosuhteet ja toimintaympäristö tulevat muuttumaan ennennäkemättömällä tavalla. Muutosten havainnointi ja ymmärtäminen on tärkeää, jotta niiden kanssa osataan toimia järkevästi. Yleensä organisaatiot pyrkivät perustelemaan olemassaolonsa merkityksellisyyttä mission ja vision kautta. Sitä tekee myös Kehittämiskeskus Opinkirjo. Kun missio ja visio rakennetaan verkostomaisesti yhdessä muiden toimijoiden kanssa, siihen tulee uusia ajatuksia, lopputulemaankin uusia sävyjä. Näin niillä on myös enemmän kantopintaa.

Ehkä kompleksista systeemiä ei pidäkään pyrkiä kovasti johtamaan, vaan siinä tulee luoda sosiaaliselle ja kulttuurilliselle evoluutiolle tilaa ja toimintaedellytyksiä. Itse organisoituvat verkostot ovat osoittaneet tehokkuutensa varsinkin sosiaalisen ja kulttuurillisen lisäarvon tuotossa.

Olli Luukkainen

Kirjoittaja on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja. 

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on Kehittämiskeskus Opinkirjon jäsenjärjestö