Todellista vaikuttamista vai näennäisdemokratiaa?

                              

Nuorten osallisuudesta ja erityisesti aktiiviseen kansalaisuuteen kannustamisesta puhutaan nykyään paljon. Nuorten poliittisesta passiivisuudesta ollaan huolissaan ja toimia heidän aktivoimisekseen on lukuisia. Lisäksi esimerkiksi viime vuosien nuorisobarometreista on käynyt ilmi, että politiikka ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat nuorista epäkiinnostavia. Samaan aikaan nuorten poliittisesta aktiivisuudesta tehdyt tutkimukset puhuvat eri kieltä ja nuoret näyttävätkin olevan yhteiskunnallisesti tiedostavia alhaisista äänestysprosenteista huolimatta. Tällaisia tuloksia löytyy esimerkiksi juuri äskettäin julkistetusta Vesa Puurosen ja Kari Saaren kirjasta Nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen ja oikeistopopulismi. Onko mahdollista, että yhteiskunta ymmärtää yhteiskunnallisen vaikuttamisen lähinnä aikuisten näkökulmasta ja tarjoaa nuorille välineitä vaikuttamiseen tästä näkökulmasta katsoen? 

Kuvassa  viimeisimmän Nuorten parlamentin kerholaistilaisuuden tuotoksia.

On huomattavaa, että nuorten aktivoimiseen suunnatut toimet keskittyvät perinteisen edustuksellisen demokratian vaikuttamismuotoihin. Nuoret toimivat toimielimissä kuten esimerkiksi nuorisovaltuustoissa, jotka kopioivat rakenteeltaan aikuisten vastaavia vaikuttamiskanavia. Tarjolla olevat vaikuttamisen väylät ovat aikuisten ideoimia toimia siitä, miten demokratia toimii ja miten sen pitäisi toimia. Uusille ideoille ei välttämättä jää tilaa, kun jo luodut konseptit ovat niin vahvoja.

On siis asianmukaista pohtia, millaisiksi yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi nuoria halutaan kasvattaa ja sosiaalistaa. Onko tarkoitus mukauttaa heidät kritiikittömästi vallitsevaan järjestelmään? On aivan yhtä kaikki pohdittava, ovatko tällaiset perinteiset rakenteet luontevia vaikuttamisen väyliä kaikille nuorille. Usein näihin aktiiviseen kansalaisuuteen tähtääviin ohjelmiin osallistuvat nuoret, jotka ovat jo valmiiksi aktiivisia ja poliittisesta vaikuttamisesta kiinnostuneita. Kokemuksemme mukaan nuorten joukossa on kuitenkin paljon yhteiskunnallisesti valveutuneita nuoria, jotka eivät kuitenkaan ole niin kiinnostuneita perinteisestä politiikan teosta.

Näkemyksemme mukaan nykyistä vaikuttamista aikuistenkin keskuudessa näyttäisi kuvaavan hyvin kaupunkiaktivismi ja ruohonjuuritason toiminta. Osallistuminen yhteiskuntaan on sarja lyhytkestoisempia projekteja, jotka käynnistyvät nopeasti ja joilla vaikutetaan esimerkiksi oman asuinalueen viihtyvyyteen, otetaan kaupungista erilaisia tiloja lyhyeksi aikaa aktiivikäyttöön sekä järjestetään tapahtumia. Tällaisen toiminnan on huomattu kiinnostavan myös nuoria yhä enemmän ja mikä sitten on yhteiskunnallista aktiivisuutta ja vaikuttamista, elleivät nämä? Ehkä olisikin mietittävä, miten tällaista aktiivisuutta ja kansalaisvaikuttamista tuettaisiin ja vahvistettaisiin. Tässä kohtaa on toki asiallista kysyä, menettääkö nuorten ruohonjuuritason aktivismi merkityksensä, jos siihen yritetään aikuisten taholta luoda virallisia kanavia?

On myös kriittisen ajattelun arvoista, että kuinka paljon nuoret todella pääsevät vaikuttamaan edes parlamentaaristen vaikuttamisväylien kautta. Nuoret ovat toistuvasti ilmaisseet huolensa erilaisten kyselyiden kautta, että he eivät koe, että heitä kuunneltaisiin tai että he pystyisivät vaikuttamaan yhteiskunnan asioihin. Viimeisimmän nuorisobarometrin mukaan merkittävä osa nuorista suhtautuu myös Suomen tulevaisuuteen pessimistisesti. Lisäksi on nähty viitteitä siitä, ettei esimerkiksi nuorisovaltuustoja oteta kaupunginvaltuustoissa kovin vakavasti eikä aloitteita viedä eteenpäin. Aktiivisuuden kasvattamisen ja osallisuuden kannalta onkin vaarallista, jos esimerkiksi nuorten näkökulmaa eri projekteihin kysytään niin myöhään, että todelliselle vaikuttamiselle ei ole enää tilaa. Tämä ja kesken jääneet projektit ovat omiaan kasvattamaan kyynisyyttä ja syömään uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Mitä voisi tehdä enemmän, jotta nuorten asiat olisivat yhteiskunnassa aivan yhtä tärkeitä kuin muidenkin ryhmien asiat?

On siis tulevaisuuden kannalta merkittävä kysymys, onko tarkoitus ylläpitää järjestelmää vai rohkeasti kannustaa nuoria vaikuttamaan, vaikka se johtaisi uusiin ideoihin ja järjestelmän muuttamiseen? Entä antavatko aikuiset mahdollisuuden uusille, rohkeille ideoille?

Riikka Pöntinen, Niika Malm

Kirjoittajat ovat Kehittämiskeskus Opinkirjon korkeakouluharjoittelijoita, jotka ovat päässeet pohtimaan harjoittelunsa aikana mm. osallisuutta ja osallistumista koulujen ja nuorisotyön näkökulmista ja ennen kaikkea niiden ristiaallokossa. Riikka on nuorisotyön ja –tutkimuksen opiskelija Tampereen yliopistossa ja Niika puolestaan opiskelee yleistä historiaa Helsingin yliopistossa.

Lähteet:

http://www.nuorisotutkimusseura.fi/ajankohtaista/uutiset/1614-nuoret-eivaet-ole-poliittisesti-apaattisia-suosituksia-oikeistopopulismin-hillitsemiseksi-nuorten-keskuudessa (viitattu 29.5.2017).

http://yle.fi/uutiset/3-7080419 (viitattu 29.5.2017).

https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2017/03/nuorisobarometri2016-fin.pdf (viitattu 29.5.2017)

Edustamassa Suomea kansainvälisessä tiedekilpailussa

Finalistin näkökulmasta ISEF on suuri ja hieno tapahtuma. Ensiksi sitä ei ajattelisi kauhean kummoiseksi tapahtumaksi, paitsi se että lähtee Yhdysvaltoihin.Vaikka kuulee, että siellä olisi 1700 tai 1800 muuta finalistia, sitä ei tajua kun vasta paikan päällä, kuinka iso asia se on. Kuuden päivän mittaiselle tapahtumalle on varattu kokonainen messukeskus ja avajaisseremonia oli upea. Avajaisseremoniaan jokaisen maan edustajat loivat omat maakohtaiset posterinsa. Näin ihan rehellisesti sanoen, jos joku maa olisi palkittu omaperäisimmästä posteristaan, olisimme voittaneet sen mennen tullen. Muilla mailla oli älyttömän hienot posterit. Sitten oli me…

Suomi-posteri avajaisseremoniaan. Kuva: Tuula Pihlajamaa

Siitä huolimatta teimme parhaamme keskiviikkona tuomariston haastatteluissa. Saimme muita vähemmän erikoispalkintotuomareita. Tuomarit ovat hyvin ystävällisiä ja kannustavia meitä haastatellessaan. Pääpalkintotuomarit lajiteltiin jokaiselle työlle, jollain tavalla että se sopii heidän alaansa. Esimerkiksi me (Max ja Joel) teimme salaukseen liittyvän työn ja meitä kävi haastattelemassa yhdysvaltalainen kryptografian professori, joka oli ollut alalla noin 20 vuotta. Torstaina paikallisten koulujen oppilaat kävivät katsomassa töitämme messukeskuksessa ja heidän piti suorittaa tehtäviä, kuten “kysy tiimityön tekijöiltä miten heidän työnjakonsa onnistui”. Torstai-iltana oli erikoispalkintojenjako-seremonia, jossa minä ja Joel saimme “Unlocking human potential” palkinnon (arvoltaan $1000) Qatar Foundationilta, joka ei tainnut edes kiertää keskiviikkona haastattelemassa kilpailijoita.

Joel ja Max noutamassa Qatar Foundation, Research & Developmentin myöntämää erikoispalkintoa. Kuva: Tuula Pihlajamaa

Perjantaina ennen kotiin lähtöä oli pääpalkintojenjako-seremonia. Lähin pääpalkinto osui Ruotsiin. Vapaa-aikaa ei ollut kovin montaa tuntia, mutta meno oli sen verran rentoa, että ei sitä olisi kaivannutkaan. Keskiviikoksi vain Intel ISEFiin osallistujille varattu Universal Studios Hollywood -huvipuisto oli merkki siitä kuinka isosta tapahtumasta on kyse, sillä tuon mittaluokan huvipuiston vuokraaminen ei ole kovin halpaa, varsinkaan kun kaikki ruoka, jota oli tarjolla, oli meille ilmaista. Hotelleista messukeskukseenkin siirtyminen oli hoidettu hienosti sukkulabussien avulla. Eikä kymmenen tunnin lentomatka käy tylsäksi American Airlinesillä, sillä tarjolla on laaja viihdekeskus peleineen ja elokuvineen.

Kaikille tästä kiinnostuneille: Varatkaa aikaa elämästänne jollekin tutkimustyölle tai hakekaa toisen asteen koulutukseen lukioon, jossa tutkielma tai vastaava kuuluu opintoihin. Tällaisiä paikkoja ovat mm. IB-linjat ja Valkeakosken Tietotien Lukion kanssa toimiva Päivölän Opiston matematiikkalinja (josta lisää matematiikkalinja.fi:ssä). Työnne tehtyä osallistukaa Tutki-Kokeile-Kehitä -kilpailuun, josta matkasi kohti ISEFiä saattaa alkaa.

Terveisin Suomen edustajat vuodelta 2017: Max, Joel, Aukusti, Eemil, Iikka ja Lassi.

Suomen edustajat Eemil Rintala, Aukusti Parikka, Joel Jäkkö, Max Mecklin, Iikka Hauhio ja Lassi Kaimio

Max Mecklin

Kirjoittaja on viimeisen vuoden opiskelija Päivölän Opiston matematiikkalinjalta. Maxin ja Joel Jäkön työ Salaus päivittäisessä elämässä palkittiin 31.3. Tutki-Kokeile-Kehitä-kilpailun lopputapahtumassa Tekniikan museolla

Intel ISEF järjestettiin Los Angelesissa Yhdysvalloissa 14.-19.5.2017

SUHO ja Opinkirjo - Yhteistyöllä voimaa tulevaan

Suomen harjoittelukouluilla ja Kehittämiskeskus Opinkirjolla on paljon yhteistä! Molempien tavoitteena on tuottaa laadukasta ja mielekästä oppimista Suomen kouluihin. 

Suomen harjoittelukoulujen opettajien yhdistys - tuttavallisemmin SUHO ry on jo kauan toiminut Opinkirjon (sitä ennen Koulun Kerhokeskuksen) hallituksen jäsenenä. Monelle suholaiselle Opinkirjo on edelleen hymypoikayhdistys! Toisaalta entisellä nimellä on myös yhden tärkeän yhteistoimintamuodon selitys: kerhotoiminta. Kerhotoiminta on tullut usein avuksi siinä missä koulun määrärahat tai resurssit ovat olleet rajalliset. Monet pikkukoululaiset ja vähän isommatkin oppilaat muistelevat lämmöllä koulupäivän jälkeisiä kerhotuokioita.

SUHOn toiminta Opinkirjon hallituksen jäsenenä on tärkeä. Tiedon kulku nopeutuu tätä kautta koko Suomen harjoittelukouluverkostoon! Myös Opinkirjon toiminnanjohtaja Minna Riikka Järvinen on usein osallistunut SUHOn hallituksen kokouksiin ja esitellyt toimintaa. Ajantasainen tieto on ollut jaettavissa SUHOn hallituksen jäsenten kautta koko harjoittelukouluverkostoon ja opettajankoulutukseen. 

Kehittämiskeskus Opinkirjo on ollut myös aktiivinen. Jokakesäiset SUHOn täydennyskoulutuspäivät ovat olleet hyvä areena kertoa uusista tuulista harjoittelukoulujen opettajille. 

Täydennyskoulutuksessa Opinkirjon osuus on ollut suosittua ja tarpeellista, tarjolla on ollut ison kassin sisällä monta vinkkiä ja kirjallisuutta omaan opetukseen. Kassin sisältöä on ammennettu lukuvuoden aikana moneen kertaan sekä välitetty tuleville opettajille.

Yritys Hyvä! on yrittäjyyshenkinen kilpailu, mihin harjoittelukoulujen oppilaat ovat osallistuneet. Vaikka mainetta ja mammonaa ei ole ehkä herunut, niin yrittämisen ja erehtymisen mahdollisuus on ollut arvokas kokemus. 

Myös tulevat opettajat ovat saaneet tietoa Opinkirjon toiminnasta. Opinkirjon aluekoordinaattori on esitellyt toimintaa ja jakanut runsaasti materiaalia luokan- ja aineenopettajaksi opiskeleville. Vaikka esitys on ollut luentomuotoista, niin tiedon määrä ja erilaisten materiaalien runsaus ovat yllättäneet opiskelijat. Monet tulevat opettajat ovat saaneet ensikokemuksensa Opinkirjon toiminnasta heti opettajaopintojen alussa.

Tulevaisuuteen katsomme yhdessä!  Yks, kaks toimimaan! -materiaali on valmistunut juuri sopivasti uuden opetussuunnitelman kanssa. Yks kaks toimimaan – materiaalissa on otettu huomioon myös uuden opetussuunnitelma myötä uusi oppiaine alaluokille: yhteiskuntaoppi. Yksin ei siis tarvitse jäädä ihmettelemään tulevaisuuden uusien elämänhallintataitojen kanssa!

Opinkirjo on edelleen toimintansa ytimessä ja tukee vahvasti koulujen kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan tueksi on helppo ladata materiaalia ja sitä voi muokata omanlaisekseen. Kannattaa tutustua erilaisiin materiaaleihin, pohtia ja miettiä, miten käyttää sitä. Opinkirjo on ajan hengessä, materiaalin esittäminen onnistuu erilaisissa ympäristöissä, joko perinteisesti tietokoneelta tai tabletilta.

Yhdessä tulevaan! Se kuvastanee sekä SUHOa että Opinkirjoa. Ikä tuo kokemusta ja varmuutta: suuri yhteisö monenlaista väkeä. Kaikkia meitä yhdistää innokas asenne uuden oppimiseen ja orientaatio tulevaisuuteen.

SUHO ry:n puolesta onnittelut 70-vuotiaalle Kehittämiskeskus Opinkirjolle!

Ritva Aarras-Saari ja Anu Waltari-Grundström

Kirjoittajat:

Ritva Aarras-Saari on Suomen Harjoittelukoulujen Opettajat SUHO ry:n hallituksen puheenjohtaja a Anu Waltari-Grundström SUHO ry:n sihteeri.