MIELIKUVITUS, MOTIVAATIO JA MOKAILU – Yritys Hyvä 2015 -palkintojenjakotilaisuuteen osallistuneiden vinkit menestyvään yrittäjyyteen

 Perjantaina 22.5.2015 Messukeskuksessa juhlittiin Yritys Hyvä 2015 -kilpailun voittajia. Kunnioitettavaan kolmenkymmenen vuoden ikään ehtinyt kilpailu keräsi tänä vuonna noin 15 000 yrittäjyyttä pohtinutta osallistujaa. Allekirjoittaneelle kyseinen tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan. Pääkoppa täyttyi kahdenlaisista mietteistä: ensinnäkin, miten mahtavia yrittäjyyteen liittyviä tuotoksia lapset ja nuoret ovat saaneet aikaan! Ja toiseksi, miksen minä ole osallistunut tällaiseen kilpailuun?

Kuohujuomien kilistelyn jälkeen tilaisuuden avasi Yksityisyrittäjäin Säätiöstä Kauppaneuvos Pentti Kivinen. Hän painotti motivaation merkitystä yrittäjälle; motivoituneena ihmisellä on käytössään äärettömät voimavarat. Kivinen kuitenkin huomautti, että vaikka kehitystä yrittämisen saralla on tapahtunut verrattaessa nykytilannetta esimerkiksi 70-lukuun, kansainvälisesti olemme silti huono yrittäjämaa. Parannusehdotuksena alakoulun sarjan 1 palkitut kuudesluokkalaiset Ava Dunn, Matilda Härkönen, Katri Kantola, Miisa Mäkelä ja Milla Pesonen esittivät avoimuutta ja yhteistyötä yli oppiainerajojen: ”Yrittämisestä ja yrittäjyydestä pitäisi kouluissa kertoa enemmän, kaikissa oppiaineissa.”

Samoilla linjoilla oli Siilinjärveläisen Ahmon koulun opiskelijoiden työryhmä Lasten hyväksi Oy. ”Suomessa yrittäminen on aliarvostettua. Tuntuu, että täällä arvostetaan vain yleisiä ammatteja.”

Yrittäjyyden arvostuksen puutteesta huolimatta sekä 1. sarjan palkitut että Lasten hyväksi Oy -työryhmäläiset voisivat hyvinkin nähdä itsensä yrittäjinä. Voittajat kertoivat kilpailun avulla ymmärtäneensä paremmin, mitä yrittäminen oikeastaan on. Pelottavaksi asiaksi yrittäjyydessä koetaan epäonnistumisen riski. ”Sen takia täytyy olla varasuunnitelma. Jos korpeen pistää teknokaupan, niin eihän se menesty. Sen takia pitääkin miettiä tarkkaan, ennen kuin ryhtyy yrittäjäksi”, nuoret pohtivat.

Yrittäjyyden arvostuksen lisäämisen lisäksi yhteiskunnassa pitäisi nuorten mielestä korostaa enemmän omaperäisyyttä, mielikuvitusta ja luovuutta. Lasten hyväksi Oy -työryhmä kertoi kilpailutyön tekemiseen kuluneen puoli vuotta, jona aikana ”mokaaminen oli ankarasti sallittu”. Virheistä oppimisen hyötyjä korostivat myös tilaisuuden puhujat kirjailija Terhi Rannela ja Tutki-Kokeile-Kehitä -kilpailun sekä EU:n nuorten tiedekilpailun vuoden 2013 voittaja Perttu Pölönen: virheet ja mokat ovat itse asiassa hyvä juttu, sillä ne auttavat kehittymään.

Itsekin aikoinaan Yritys Hyvä -kilpailuun osallistunut Rannela kertoi suhtautumisensa epäonnistumisiin muuttuneen; uran alussa kustantamolta saatuja romaanikäsikirjoitusten hylkäyskirjeitä osaa nyt jo arvostaa. Niiden avulla hän on oppinut sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä, jota tarvitsee niin kirjailija kuin yrittäjä. Kuten Ahmon koulun opiskelijoiden korostama luovuus, myös epäonnistuminen on taito, jota voi harjoittaa. ”Epäonnistumista hävetään. Jos minä saisin päättää, pettymyksien sietokyvyn kehittämisestä tulisi kouluihin uusi oppiaine”, napauttaa Rannela.

Vaikka uutta oppiainetta ei ainakaan lähitulevaisuudessa ole näkyvissä, on Yritys Hyvä -kilpailuun tulossa uudistuksia.  Kilpailu laajenee koskemaan koko peruskoulua, ja myös osallistumisen tavat monipuolistuvat. Tulevana äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana koen kilpailun olevan mainiosti sovitettavissa paitsi omaan opetettavaan aineeseen, mutta myös muihin oppiaineisiin. Kilpailu tarjoaa helpon lähestymistavan oppiaineiden integraatioon, aivan kuten palkitut kuudesluokkalaiset toivoivat. Avainasemassa ovat opettajat; oma innostuminen ja kyky innostaa oppilaita ovat jokaisen opettajan kansalaistaitoja. Kilpailuun osallistumista pohtiville (niin opettajille kuin oppilaille) sarjan 1 voittajien ei tarvitse kauaa vastausta miettiä: ”Miksi ei? Aina kannattaa yrittää.”

Aineenopettajakoulutuksen soveltavan harjoittelu,

Sanna-Riikka Takala

Yritys Hyvä 2015 kilpailussa palkitut löytyvät osoitteesta  

http://www.opinkirjo.fi/fi/opettajat_ja_ohjaajat/yrittajyyskasvatus/yritys_hyva_-kilpailu/yritys_hyva_2015_voittajat

Kruununhaan yläasteen bändi esiintymässä

Siilinjärveläisen Ahmon koulun voittajaryhmä esittelemässä Lasten Hyväksi Oy -ryhmätyötänsä.

Voittajat palkittiin rahastipendein. 6.luokkalaisten sarjan voittajaa Katri Kantolaa palkitsemassa Minna Riikka Järvinen Opinkirjosta ja kirjailija Terhi Rannela.

Innostumassa ja oppimassa Yrityskylässä

Keskusaukiolle on kokoontunut innokkaita, iloisia sekä hieman jännittyneitä kuudennen luokan oppilaita. Kohta on tarkoitus työskennellä yrityksissä, joissa jokaisella oppilaalla on oma ammattinsa. On osattava asiakaspalvelua, maksattava laskuja ja ehdittävä hoitaa kaikki annetut työtehtävät. Unohtamatta jokaiselle jaettavaa pankkikorttia, jolla voi ostaa vapaa-ajalla erilaisia tuotteita ja palveluita omalla palkalla.

Olemme vierailemassa Helsingin Yrityskylässä, jossa tarkoituksenamme on seurata nuorten päivää sekä samalla ideoida Yritys Hyvä -kilpailun uusia sisältöjä. Kuudesluokkalaiset ovat voineet osallistua  Yritys Hyvä -kilpailuun vuodesta 2014 lähtien. Heille on kilpailussa oma sarjansa ja Yrityskylään liittyvät tehtävänsä, jotka on toteutettu yhteistyössä Yrityskylää ylläpitävän Taloudellisen Tiedotustoimiston kanssa. Syksyllä käynnistävää Yritys Hyvä 2016 -kilpailua on tarkoitus laajentaa niin, että kaikki esiopetuksesta toiselle asteelle voisivat ottaa osaa kilpailuun. Kirjoittaminen säilyy Yritys Hyvässä edelleen kunniapaikalla, mutta sen rinnalla on mahdollisuus osallistua kilpailuun myös muunlaisilla tuotoksilla, kuten kuvakollaasilla tai videoblogilla. Olemme hakemassa vierailulta inspiraatiota ja ideoita uudistustyöhön sekä selvittämässä, miten voisimme kehittää Yritys Hyvän näkyvyyttä ja tunnettavuutta niin opettajien kuin oppilaiden parissa. Mukavan erilainen työpäivä siis tiedossa. Taidamme olla yhtä tohkeissamme ja jännittyneitä kuin keskusaukiolle kokoontuneet kuudesluokkalaisetkin!

Oppilaat kokoontuivat Yrityskylän Keskusaukiolle kuuntelemaan kaupunginjohtajan puhetta.

Yrityskylä on kansainvälisesti palkittu suomalainen koulutusinnovaatio, joka on suunnattu peruskoulun kuudensille luokille. Se on yhteiskunnan, työelämän ja yrittäjyyden oppimiskokonaisuus; pienoiskaupunki, jossa oppilas työskentelee omassa ammatissaan sekä toimii kuluttajana ja kansalaisena osana yhteiskuntaa. Jo tässä vaiheessa syntyy ajatus, miksei tällaista oppimisympäristöä ollut silloin, kun me olimme koulussa. Niin hienolta kaikki kuulostaa ja näyttää.

Oppilaat työn touhussa.

Yrityskylä-vierailu alkaa yhteisellä päivänavauksella, jossa vastuuohjaajat Sari ja Johanna kertovat oppilaille Yrityskylästä, antavat ohjeistusta sujuvaan päivään sekä muistuttavat säännöistä. Tämän jälkeen oppilaat hajaantuvat omiin yrityksiinsä ja ammatteihinsa. Oppilaat ovat saaneet etukäteen esittää kolme toivomusta mieluisammasta työpaikasta ja -tehtävästä. Kuulemme, että Helsingin Yrityskylässä Alepa on työpaikkana kaikista suosituin hakukohde, mikä todennäköisimmin johtuu siitä, että kauppa on paikkana ennestään tuttu ja osa nuorten arkipäivää. Lopullisen päätöksen jokaisen oppilaan työpaikasta tekee luokan opettaja, jonka tehtävänä on valita sopiva oppilas kuhunkin ammattiin työhakemusten ja -haastatteluiden perusteella ennen vierailupäivää. Opettajalla onkin tärkeä rooli päivän onnistumisen kannalta. Hänen on tunnettava oppilaansa hyvin tietääkseen mikä on jokaiselle oppilaalle sopivan haastava, oppilaan taitotasoon soveltuva työtehtävä. Opettajat osallistuvat ennen Yrityskylässä käyntiä yksipäiväiseen koulutukseen sekä saavat oppimateriaalia 10 oppitunnin pitämiseen omassa luokassaan.  

Helsingin Uutisten toimitus työssään.

 

 Yrityskylä on koko päivän täynnä vilinää ja vilskettä, kun nuoret tekevät työtehtäviään, pääsevät suorittamaan kansalaisoikeuksiaan, kuten äänestämään sekä nauttivat hyvin ansaitusta vapaa-ajastaan. Emme tyydy pelkkään tarkkailuun, vaan meistäkin tulee päiväksi Yrityskylän kansalaisia. Asioimme ostoksilla, testautamme tasapainoamme fysioterapeutin valvovan silmän alla,  nautimme kulttuurielämyksen taidemuseossa museojohtajan upealla opastuksella sekä hemmottelemme itseämme käsihoidolla ja hienolla lettikampauksella. Nuorista näkee, että vierailu Yrityskylässä on vastannut odotuksia ja jopa ylittänyt ne. Päivässä on opittu yhtä paljon kuin parin viikon oppitunneilla. Erilainen yhteiskunnallinen toiminta, työelämä ja yrittäjyys ovat tulleet konkreettisiksi tekemisen kautta. Ja mikä tärkein, on saatu onnistumisen kokemuksia – minä pystyn, minä osaan! Näitä tietoja ja taitoja sekä oppimisen iloa haluamme tarjota myös uudistetussa Yritys Hyvä -kilpailussa. Tästä on hyvä jatkaa kehitystyötä eteenpäin.    

Voit tutustua tarkemmin nykyiseen Yritys Hyvä -kilpailuun ja sekä Yrityskylään linkkien kautta.

Teksti:

Saana Palamaa
korkeakouluharjoittelija, Kehittämiskeskus Opinkirjo

Kuvat:

Annika Jokinen
viestintäkoordinaattori, Kehittämiskeskus Opinkirjo

Motivoivaa tiedekasvatusta?

Muutama viikko sitten sain pyynnön puhua motivaatiosta tiedekasvatuksessa. Aihe koukutti heti, koska opetuksen keskeisiä kysymyksiä on oppilaan motivoiminen. Luulen, että aivan jokainen kasvatus- ja opetustyötä tekevä on tätä pohtinut.

Aihetta tutkiessa selvisi heti, että motivaatio on monipuolinen ja -ulotteinen käsite. Luonnontieteiden opetuksessa motivaatiota on tutkittu paljonkin, mutta helppoa sen tutkiminen ei ole. Motivaatio sekoittuu helposti asenteisiin ja käyttäytymiseen. Helpointa onkin lähteä purkamaan asiaa omasta lähtökohdastaan käsin. Mikä minua motivoi? Miten tunnistan motivaation itsessäni ja oppilaissani? Millaiset tilanteet tiedekasvatuksessa synnyttävät motivaatiota tai millaiset tilanteet tukevat sitä?

Minua motivoivat ainakin fysiologiset tarpeet: tarvitsen ruokaa, haluan olla terve ja minulla on perhe. Asiat, jotka liittyvät edellä mainittuihin, ovat kiinnostavia ja motivoivia.

Kun taas pohdin tiedekasvatuksen näkökulmaa, havaitsen paljon innostusta ja motivaatiota maaliskuun lopussa järjestetyssä Tutki-Kokeile-Kehitä -finaalissa. Paikalla oli 30 tieteisiin tai teknologiaan liittyvää projektia, joita esittelivät lapset ja nuoret aina kuusivuotiaista lukion päätösluokille. Mistä tiedän heidän motivaationsa olleen korkealla? Varmasti en tiedäkään, mutta näin voin olettaa, koska näin sen heidän silmistään, käsiensä liikkeistä ja kehonkielestään, innostuneesta puheestaan, jännittyneisyydestään sekä halusta kertoa, mitä on opittu ja mitä kaikkea halutaan oppia lisää. Tilaisuudessa valitsi iloinen ja hyväksyvä ilmapiiri – jokainen sai tuoda esille juuri sen asian, mitä osaa parhaiten. Arvosanoilla ei ollut merkitystä.

Nuoret TuKoKe-finalistit työpajassa Kumpulan kampuksella 27.3.2015

 

Tosiaan arvosanoilla ei TuKoKe:ssa ole merkitystä, ei myöskään sillä, miten hyvä on kirjoitus- tai puhetaito. Tärkeimpänä nousee esille se, miten osoitat oman motivaatiosi: oletko innostunut, haluatko toimia asian parissa, tuoko se sinulle tyydytystä ja mielihyvää. Onko koulussa mahdollista tuoda esille omaa osaamistaan? Onko mahdollista saada onnistumisen kokemuksia, vaikkei arvosanat yltäisivätkään ikinä edes seiskan yläpuolelle? Miten motivoimme niitä lapsia, jotka eivät kerta kaikkiaan sovi koulujärjestelmän asettammiin raameihin ja arvosanajärjestelmään? Onko niin, ettei näistä lapsista voi tulla hyviä insinöörejä tai tutkijoita? Näen TuKoKe:n motivoivana ja eriyttävänä toimintana juuri tällaisia lapsia varten.

Toinen lähelläni oleva teema on tiedekerhot. Oppilas viihtyy kerhossa ja on motivoitunut, kun hän tulee kuulluksi, saa mukana olemisen ja onnistumisen kokemuksia, saa olla suunnittelemassa toimintaa, osallistuu arviointiin ja voi kokea, että hänet huomioidaan yksilönä. Hyvä kerhonohjaaja, riittävän pienen ryhmän kanssa ja itse innostuneena, pystyy tarjoamaan oppilaalle juuri tällaisia kerhoja. Puhumme laadukkaasta kerhotoiminnasta. Olisiko sama mahdollista myös oppitunneilla? Miten tämä istuu luonnontieteiden opetukseen, jossa vuorovaikutuksen lisäksi on huomioitava monta muuta asiaa, esimerkiksi turvallisuus laboratoriotyöskentelyssä? Tätä olen pohtinut ja tästä olen tehnyt havaintoja. Motivoiva luonnontieteiden opetus on mahdollinen oikeastaan hyvinkin pienin keinoin. Ehkä tärkein niistä on opettajan oma innostuneisuus ja motivaatio.

Motivaatio tiedekasvatuksessa -webinaari katsottavissa osoitteessa

http://luma.fi/videot/3613/webinaari-motivointi-luonnontieteisiin-ja-kerhotoiminta

Teksti: Merike Kesler, erityisasiantuntija Kehittämiskeskus Opinkirjo

Kuva: LUMA-keskus Suomi