Aloitteleva opettaja haussa

                                                                                                    Kuva: Olga Raski

Maaliskuun 14. päivä oli mahdollisesti jännittävä tiistai reilulle viidellekymmenelle yläkoululaiselle, mutta ainakin se oli sitä minulle. Osallistuin tuolloin Kehittämiskeskus Opinkirjon, eduskunnan ja Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton yhteistyössä järjestämään Nuorten parlamentin kerholaistilaisuuteen. Osallistuin tapahtumaan Opinkirjon korkeakouluharjoittelijan ominaisuudessa, ensikertalaisena Nuorten parlamentin toiminnassa ja tulevana historian ja yhteiskuntaopin opettajana. Jännittävintä minulle oli, miten ohjelman sisällöt toimivat käytännössä, saavatko tapahtumaan saapuneet nuoret mitään irti päivästä ja kenties jopa uusia ideoita toisiltaan kotiin vietäväksi?

Aamusta tilaisuuteen saapuivat 2-5 hengen oppilasryhmät opettajineen eri puolilta Suomea, etsimään omia ryhmiään ja tutustumaan muihin osallistujiin. Uransa alkupäässä olevia opettajia tilaisuudessa ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta näkynyt. Vietin päivän tiiviisti oppilaiden tilaisuudessa opettajien viettäessä päivää omassa tapahtumassaan, enkä päivän aikana pohtinut sen enempää opettajien uran vaihetta. Jälkikäteen tilaisuutta puitaessa heräsi kuitenkin kysymys siitä, miksi usein vain konkariopettajat kokevat Nuorten parlamentin tapahtumat omakseen ja miten erityisesti uudet opettajat voisivat tilaisuuksista hyötyä.

Kerholaistilaisuudessa oppilaat ja opettajat keskustelivat kouludemokratiasta, siitä miten osallistavia koulujen käytännöt ovat ja millaisia välineitä ja kanavia oppilailla on käytössään vaikuttamiseen. Ilahtuneena huomasin lounaan jälkeen myös aamupäivän tasaisen keskustelun saaneen kiihkeyttä, nuoret uskalsivat haastaa toisiaan pohtiessaan esimerkiksi aamunavausten tunnustuksellisuutta kouluissa. Keskustelu pysyi kuitenkin rakentavana ja sitä käytiin hyvässä hengessä. Opettajien tilaisuuteen osallistui myös muutamia sivistysvaliokunnan jäseniä ja opettajat pääsivät kertomaan heille näkemyksiään ja terveisiään koulumaailmasta. Kuulemani mukaan keskustelu oli vilkasta ja kainostelematonta, eikä vaikeitakaan aiheita kartettu.

Jos lähestyn tilaisuuden antia omasta näkökulmastani tulevana aineenopettajana, nousee ylitse muun mahdollisuus uusien ihmisten tapaamiseen. Tämän myös moni oppilaista mainitsi palautteessa erityisen antoisana. Aloittelevana opettajana koen, että mahdollisuudet vertaiskeskusteluun ja -tukeen sekä kokeneempien kollegoiden tapaamiseen ovat ammatillisen kehittymiseni kannalta äärimmäisen tärkeitä. Toiseksi, kokemukset ja kehittymisen mahdollisuus eivät kulje vain yhteen suuntaan, vaan aloittelevilla opettajilla olisi nähdäkseni paljon annettavaa kokeneemmille kollegoilleen.  Uusia näkökulmia, tuoreempia kokemuksia opettajankoulutuksesta ja toki aikaperspektiivi on uransa alkupäässä olevilla opettajilla usein lyhyempi suhteessa nuoren kokemusmaailmaan. Kokemusten vaihtaminen hyödyttäisi siten molempia osapuolia.

Oppilaissa kerholaistilaisuus parhaimmillaan herätti ajatuksia ja uteliaisuutta jatkaa syntyneitä keskusteluita ja halun parantaa oman koulun toimintatapoja ja -malleja. Koulun arjesta ulos kurottavien vaikuttamismahdollisuuksien hahmottaminen, halu laajempaan toimintaan omalla asuinalueella ja ylipäätään suomalaisessa yhteiskunnassa ja maailmassa olisivat olleet tapahtuman tavoitteiden kannalta loistavia saavutuksia. Tällä kertaa tilaisuuden ohjelma pysyi ehkä liikaakin koulun perusarjessa kiinni, kuten tilaisuuteen osallistuneet oppilaat palautteessa totesivat.

Mikä on sitten syynä siihen, että Nuorten parlamentin tilaisuuksiin vuodesta toiseen saapuu häviävän vähän uusia opettajia? Useita syitä vaatimattomaan osallistumiseen voi varmasti löytää uran alkuvuosien ruuhkasumasta, kun oma työskentelytapa on vielä hahmottumassa ja joka ikinen kurssisuunnitelma on tehtävä alusta alkaen. Minulla ei ole tästä vielä kokemusta, mutta tarinoita olen kylläkin kuullut. Ensimmäisen vuoden jälkeen kuulemma helpottaa. Kuinka paljon jää siis ylipäätään aikaa ja energiaa etsiä ja ottaa aktiivisesti selvää, missä ja milloin tapahtuu? Lisäksi, jos haluaisin yhteiskuntaopin opettajana viedä oppilaani yhdeksi päiväksi 100 kilometrin päähän keskustelutilaisuuteen, kuinka moni muu opettaja joustaisi, kun kouluun vasta tupsahtanut uusi opettaja tätä ehdottaisi? Tai kuinka moni uusi opettaja tätä tohtisi ylipäätään ehdottaa?

Siispä, tiedän paremmin kuin hyvin, miten juuri nuoret opettajat voisivat hyötyä kerholaistilaisuuteen osallistumisesta ja voin samalla nähdä useita arkisia syitä osallistumattomuuteen. Tieto erilaisista tapahtumista tavoittaa varmasti paremmin ne opettajat, joilla on varmempi ote ja rutiini itse koulutyöhön. Minä olen siitä onnekas, että olen harjoittelijana saanut osallistua tapahtuman toteuttamiseen. Oikeat kanavat ovat siis hallussani, kun tulevaisuudessa tarvitsen tietoa vastaavista tilaisuuksista. Nuorten parlamentin tilaisuudet ovat yksi tapa vahvistaa oppilaiden osallisuutta, jos keskustelut jäävät itämään eivätkä typisty vain yhden päivän sanahelinäksi. Ehkä aktiivinen opettaja, joka edesauttaa oppilaidensa osallistumista koulun ulkopuolisiin tapahtumiin, saattaa herättää omaehtoisen aktiivisuuden kipinän myös oppilaissaan.

Niika Malm

Kirjoittaja on Opinkirjon korkeakouluharjoittelija ja tuleva historian ja yhteiskuntaopin opettaja.

Miten teen TuKoKe-työni

Alisa saavutti 2. sijan TuKoKe-työllään Lehmästä ratsu. Kuva: Jari Härkönen

Olen keksinyt aiheet TuKoKe-töihin mieltä askarruttavista ja ajankohtaisista asioista.

Töiden teossa on ollut parasta se, kun työhön voi itse rakentaa rekvisiittaa, joten itselleni on ollut hyvä, kun talvella ei ole paljoakaan tekemistä pihalla niin voi tehdä TuKoKeen jotain kivaa.

Finaalitapahtumat ovat olleet kaikki todella kivoja ja osalta erilaisia. Ne ovat olleet myös väsyttäviä pitkän rankan päivän vuoksi, mutta sehän ei haittaa. Vähän vaihtelua vaan arkeen.😊

Tukokessa parasta on se, kun saa toteuttaa oman näköisen työn, jolla voi päästä finaaliin. Tosin se tuntuu hirveän pitkältä ajalta odottaa tietoa, että pääseekö finaaliin vai ei. (Itselläni on ollu kyllä hyvä "tuuri", kun olen päässyt kaikilla muilla kerroilla paitsi yhdellä, eli olen ollut finaalissa 4 kertaa.) Tukokessa on myös parasta se, kun siinä ei ole rajattua aihepiiriä. Kukaan ei voi sanoa että ei voi osallistua, koska sitä ei kiinnosta joku tietty asia. Tukeen voi osallistua ihan millä vaan aiheella.😉

Alisa Pajukangas

kirjoittaja on 6.-luokkalainen Tutki-Kokeile-Kehitä-kilpailun finalisti Köyhäjoelta

TuKoKen lopputapahtumaa vietettiin 30.-31.3. Tekniikan museolla

Hyvää toveruutta ja kaveruutta

Yhdessä tehtyä ja koettua

Perusopetuksen alakoulut ovat olleet Koulun Kerhokeskuksen, nykyisen Kehittämiskeskus Opinkirjon suurin kohderyhmä vuosien saatossa. Myöhemmin mukaan ovat tulleet yhä vahvemmin perusopetuksen yläluokat ja muut kouluyhteisöt.

Vuosikymmenien ajan näkyvin yhteistyön hedelmä ovat olleet perinteiset Hyvän toveruuden tunnusmerkit: Hymypoika ja Hymytyttö -veistokset. Ne juhlistavat tuhansien kotien sisustusta muistuttaen kaveruuden monista merkityksistä kautta aikojen. Kuntien tiukka taloustilannekaan ei ole pahemmin vähentänyt veistosten myöntämistä. Koulujen lisäksi vanhempainyhdistykset, kyläyhteisöt sekä eri järjestöt ovat kustantaneet koulujen jakamia veistoksia. Kaveruuden korostaminen ja yhteisöllisyyden parantaminen on koettu tärkeäksi asiaksi sekä koulujen sisällä että lähiyhteisöissä.

Koulun Suurjuhlat oli pitkään koulun arjen ja Kerhokeskuksen yhteistyön suurnäytös. Juhla oli koko Suomen yhteinen, johon kokoonnuttiin näyttämään monipuolista osaamista. Tapahtuma oli monille koululaisille tärkeä myös siinä mielessä, että siellä sai nähdä muiden samanikäisten esityksiä ja tutustua uusiin ystäviin. Koulun Suurjuhlat oli oman aikansa tapahtuma, jossa Kerhokeskuksen organisaatio järjesti loistavan mahdollisuuden näyttää koulussa tapahtuvaa taitavaa osaamista.

Yhdessä koululaisten hyvinvointia tukien

Opinkirjon laatimia maksuttomia materiaaleja ja konsepteja on käytetty eri puolella Suomea erilaisissa koulujen hankkeissa ja teemapäivissä, esimerkiksi PopUp-koulua koulupäivään huoltajien kanssa, Muotoiloa! -kurssia opettajien kouluttamiseen ja Yks, kaks toimimaan! -materiaalia opettajien avuksi oppituntien ja aihekokonaisuuksien rakentamiseen. Opinkirjon osallisuus-, yrittäjyys-, tiede-, media-, muotoilu- ja liikennekasvatuksen laadukkaat materiaalit ovat tukeneet käytössä olevaa opetussuunnitelmaa ja lisänneet opettajien käytössä olevia oppimateriaaleja.

Koulujen kerhotoiminta on ollut monimuotoista vuosien saatossa. Opettajat ovat aina voineet tukeutua Opinkirjon kerhotoiminnan ohjeisiin ja käyttää niitä erilaisten kerhojen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Useat koulut ja jopa kunnat kehittävät kerhotoimintaansa Opinkirjon tarjoamien tukipalvelujen avulla.

Opinkirjon järjestämät erilaiset kilpailut ovat olleet kouluissa kannustava tapa harjoitella uusia asioita ja näyttää monenlaista osaamista. Joissakin kouluissa näihin kilpailuihin osallistuminen on jo jokavuotista ja koulun toiminta- ja kehittämissuunnitelmaan kirjattua toimintaa.

Yhdessä hyvien asioiden puolesta

Virallisella puolella Suomen Luokanopettajat ry on toiminut Opinkirjon hallituksessa tuoden näkemystään järjestön toimintaan, ideoiden uusia hankkeita ja tehden yhteistyötä muiden jäsenjärjestöjen kanssa. Luokanopettajia on kuultu ja ajatukset ovat kantaneet hedelmää monin tavoin. Hallitukseen on kuulunut aina kentän työssä oleva luokanopettaja, jolla on ollut hyvä näkökenttä koulumaailman ajankohtaisiin asioihin. Luokanopettajien hallitusedustaja on pystynyt tuomaan eri luokka-asteiden ja eri oppiaineiden näkemyksiä yhteistyöhön ja toiminnan suunnitteluun.

Yhdessä tulevaan

Nykyinen muuttuva yhteiskunta ja yhä uudistuva koulu tarvitsevat lasten ja nuorten puolestapuhujia. Kouluun on nykyisin monta tulijaa ja kovin moni haluaa osalliseksi koulumaailmasta. Näiden monien toimijoiden ja yhteistyöhalukkaiden joukossa Kehittämiskeskus Opinkirjon laadukkaaseen, luotettavaan ja arvoiltaan yhteneväiseen tekemiseen Suomen Luokanopettajat haluaa jatkossakin sitoutua.

Yhteistyö jatkukoon!

Eteenpäin katsovaa ja energistä 70-vuotiasta Kehittämiskeskus Opinkirjoa onnitellen Suomen luokanopettajien ja Suomen Luokanopettajat ry:n hallituksen puolesta,

Matti Sippola ja Piritta Siekkinen

Kirjoittajat:

Matti Sippola on Suomen Luokanopettajat ry:n entinen puheenjohtaja ja Kehittämiskeskus Opinkirjon hallituksen pitkäaikainen jäsen.

Piritta Siekkinen Suomen Luokanopettajat ry:n hallituksen jäsen ja Suomen Luokanopettajat ry:n edustaja Opinkirjon hallituksessa