Vaikuttamisen vasaroita eri-ikäisten käsissä

Vaikuttaminen ja oman äänen kuuluviin saaminen ovat Opinkirjon Parlamenttikerhon sekä Yks kaks toimimaan -materiaalin tavoitteita.  

”Mikä on Nuorten Parlamentti ?” Moni alempien luokkien oppilas kyseli näin kuultuaan, että Ounasvaaran peruskoulusta  lähtee kolme oppilasta eduskuntaan osallistuakseen edustajaoppilaiden tähdittämään täysistuntoon.

Nuorten Parlamentti on vuoden mittaisen Parlamenttikerhon huipentuma Helsingissä.  8.- ja 9.-luokkalaiset oppilaista koostuvat  parlamenttikerhot ovat kokoontuneet kuluneen lukuvuoden ajan eri puolelta Suomea. Pohjoisimmat osallistujat tänä vuonna tulivat Lapista. Oppilaista osallistui Nuorten Parlamenttiin Enontekiöltä, Kemistä ja Rovaniemeltä.

Nuorten ääni esille Nuorten parlamentissa

Valtakunnallinen Nuorten parlamentti kokoontui jälleen 15.4.2016 Helsingissä.  Kaikkiaan 109:sta eri koulusta oli parlamenttikerholaisia kokoontunut eduskunnan väistötiloihin eli Pikkuparlamenttiin.

Täysistunnossa, toimittajaoppilaitten poliitikkojen haastatteluissa sekä oppilasedustajien keskustelussa nuoret pääsivät kysymään kansanedustajilta ajankohtaisia polttavia kysymyksiä niin nuoriin kuin maailmanpolitiikkaan liittyen.  Aiheina olivat mm. nuorten vaikuttamisen mahdollisuudet, koulutuksen rahoituksen leikkaukset sekä kodittomat, maahanmuutto ja ilmastokysymykset. ”Vaikka virallisessakin ohjelmassa saatiin paljon vastauksia ja vuoropuhelua poliitikkojen ja oppilaiden välillä, suurin kuhina tapahtui ohjelman jälkeen, kun oli mahdollisuus kysyä lisäkysymyksiä henkilökohtaisesti poliitikoilta.  Kynnys kysyä madaltui ja keskustelu oli vastavuoroista. Keskusteluissa tuli istuntoa paremmin esille nuorten mielenkiinto politiikkaan ja kansainvälisiin asioihin.  Vaikka nuorten kiinnostus puoluetoimintaan on tutkimusten mukaan vähentynyt, nuoret ovat selvästikin edelleen kiinnostuneita politiikasta ja vaikuttamisesta.” tiivistää kokemuksiaan päivän annista toimittajaoppilas Maria Korteniemi Ounasvaaran peruskoulusta Rovaniemeltä.

Eduskunnan puhemies avaa keskustelutunnin Pikku Parlamentissa.

Ounasvaaran peruskoulun edustajaoppilaat (vas.) Emilia Katainen ja Nella Korkala sekä 
toimittajaoppilas Maria Korteniemi keskustelevat kansanedustaja Katri Kulmunin kanssa.

Lähdetään toimimaan  - Yks, kaks!

Vaikuttaminen on yksi kolmesta ”mainstreamista” uudessa oppimateriaalissa Yks kaks toimimaan, yhteiskunnallisten teemojen opetuskokonaisuudessa. Oppilas saa nopeasti kuvan itsestään erilaisten yhteisöjen jäsenenä ja vaikuttajana. Maksuttoman, digipohjaisen nettimateriaalin kukin polku johdattaa toimimaan. Näin tämä Prezi -alustalle perustuva kattava materiaali tuo toimintapedagogisella tavalla yhteiskunnalliset teemat esille. Materiaali tarjoaa valmiit polut  peruskoulun 4.–6. luokalaisten opetukseen.  Lisäksi se avaa ideoita jatkuvaan kannustavaan arviointiin, yhteisopettajuuteen sekä eri asiantuntijuuden ja koulun ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden hyödyntämiseen. Yks, kaks toimimaan -opetusmateriaali on uuden OPS:in mukainen.

”Tässä on niin paljon hyviä kokonaisuuksia muihinkin aineisiin kuin vain yhteiskuntaopin tunneille.” toteavat Ounasvaaran peruskoulun 5.-6. -luokan opettajat Yks, kaks toimimaan -koulutuksessa. ”Otan opon tunnillani käyttöön Kestävän tulevaisuuden polun, jossa lähdetään tutustumaan lähiympäristön yrittäjyyteen. On varma, että oppilaat ymmärtävät työn tekemisen merkityksen näin parhaiten oman lähiympäristön hyvinvoinnille.” pohtii opinto-ohjaaja Tuija Ristimella Ounasvaaran peruskoulusta.

Yks, kaks toimimaan -materiaali rakentuu kolmen pääpolun kautta. Nämä ovat Yhteinen hyvinvointi, Vaikuttaminen ja Kestävä tulevaisuus. Kukin polku sisältää tehtäväpaketit, jotka rakentuvat kolmiportaisesta toiminnallisesta tehtävästä. Kaikkiaan materiaali sisältää 22 toiminnallista tehtäväpakettia oppilaiden kanssa tehtäväksi. Tämä on todellinen vaikuttamisen työkalu!

http://www.opinkirjo.fi/easydata/customers/opinkirjo/files/materiaalit/yks_kaks_toimimaan_kirja.pdf

Kirjoittaja on Opinkirjon Lapin aluekoordinaattori Tiina Hernesniemi

Annetaan nuorten kuulua!

Nuorten parlamentti järjestetään tänä vuonna 15.4. ja sinne osallistuu nuoria yli sadalta koululta. Vuonna 2004 olin itse yksi näistä oppilaista ihmettelemässä ison kaupungin menoa – maalaiskylästä kun olin lähtöisin. Muistan elävästi eduskuntatalon pitkät käytävät, hieman pelottavat hissit ja tietenkin istuntosalin, joka paikan päällä vaikuttikin paljon isommalta kuin olin etukäteen kuvitellut. Silloinen pääministeri Paavo Lipponen johti istuntoa, jossa me nuoret saimme pitää puheenvuoroja, esittää kysymyksiä ja tietenkin äänestää opettajien istuessa lehtereillä. Istunnon jälkeen pääsimme pitkältä tuntuneen jonotushetken jälkeen vaihtamaan ajatuksia Paavon kanssa ja ottamaan kuvia, joista yksi ilmestyikin oman kuntamme paikallislehdessä artikkelin ohella. Muistan, että tuona päivänä paistoi aurinko ja kun istahdin bussiin kotimatkaa varten, oloni oli tärkeä ja aika aikuismainen.

Tuosta hetkestä on kulunut nyt 12 vuotta ja nuorten asiat puhututtavat entistä enemmän. Näiden kuluneiden vuosien jälkeen osaan sanoa, että tuolloin tuntemani tunteet kumpusivat osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja tästä löytyykin kolme sanaa, joiden tulisi olla läsnä meidän jokaisen nuoren elämässä: osallisuus, vaikuttaminen ja mahdollisuus. Nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen edistämiseksi on luotu kuntakohtaisia ja jopa valtakunnallisia ohjeistuksia ja raameja ja nuorten sitouttaminen aktiiviseen kansalaisuuteen nähdään tärkeänä ja yhteiskunnan hyvinvoinnin edellytyksenä. Sanotaan, että jokaisella on mahdollisuus halutessaan pärjätä. Usein tuntuu kuitenkin siltä, että nuorten osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet vähenevät kun puhe kääntyy isoihin ja vaikeisiin asioihin. Nuorten äänet kuuluvat parhaiten silloin, kun eletään mukavaa arkea, vaikka niiden olisi äärimmäisen tärkeää kuulua myös silloin, kun kaikki ei olekaan hyvin.

Työskentelen tällä hetkellä Suomen sovittelufoorumi ry:n alaisessa VERSO-ohjelmassa lasten ja nuorten parissa kiertäen ympäri Suomea kouluttamassa eri oppimisympäristöihin heistä vertaissovittelijoita, jotta he voivat sovitella oman yhteisönsä arkipäivän mielipahatilanteita. Meidän tarkoituksenamme on nimenomaan edistää ja lisätä nuorten osallisuutta, nähdä heidät asiantuntijoina ja tarjota heille mahdollisuus vaikuttaa omaan ja yhteiseen hyvinvointiin. Toiminnassamme on mukana yli 600 koulua, joissa on uskallettu luottaa lapsiin ja nuoriin niin, että he ovat saaneet toimia ja olemme huomanneet, kuinka he tekevät sen usein paremmin kuin me aikuiset. Miksi meidän aikuisten on joskus hankala antaa tätä mahdollisuutta? Tärkeämpi kysymys olisi kuitenkin: Miksi emme antaisi tätä mahdollisuutta? Nuoret osaavat ja he pystyvät. He ymmärtävät asioita, joita me emme enää ymmärrä. He näkevät asioita, joita me emme enää näe. Ja ennen kaikkea he haluavat olla osallisia, he haluavat vaikuttaa ja he haluavat mahdollisuutensa. Nuorten avulla me aikuiset voimme nimenomaan rikastuttaa omaa ajatteluamme ja tapojamme toimia, nähdä ja kuulla niitä asioita, jotka olemme jo unohtaneet.

Arvon nuori ihminen, joka osallistut vuoden 2016 Nuorten parlamenttiin! Nauti päivästä täysin rinnoin, ota osaa keskusteluun, pidä silmät auki ja ole rohkea. Olet juuri siellä, missä sinun tulee ollakin: vaikuttamassa. Kerro, mitä mieltä olet! Kysy! Kritisoi! Huomaa, että sinun sanoillasi on merkitystä. Sinä, nuori ihminen, olet merkityksellinen. Sinulla on tärkeitä ajatuksia ja ainutlaatuinen näkökulma. Anna niiden kuulua. Myös silloin kun kyse on vaikeista ja isoista asioista

Teksti: Laura Virtanen, VERSOn kouluttaja

Diskurssi, kirkastaminen ja teot. Opinkirjo ydinviestin äärellä

Opinkirjossa on alkuvuoden aikana viety prosessia, jonka tavoitteena on ollut järjestön ydinviestin kiteyttäminen ja selkiyttäminen. Harvinaista kyllä, tällä kertaa asiaa ei käsitelty omin voimin: Apunamme oli Helsingin yliopiston opiskelijoista koostunut, useiden eri tieteenalojen opiskelijoista muodostunut nelihenkinen iskuryhmä. Sen taustalta löytyy Oppimo-osuuskunta, jonka ideana on välittää opiskelijoita sparraamaan ja kehittämään organisaatioita ja työyhteisöjä, ja vahvistaa opiskelijoiden vertaisoppijuutta. Vastineena yliopisto-opiskelijat saavat kokemusta asiantuntijuutensa soveltamisesta työelämään ja työelämätaitoja. Palkkionkin he saavat, kuten korkeakouluharjoittelijat yleensäkin. Ei siis mitään orjatyötä!

Oppimon kautta saimme Urten, Eliaksen, Ainon ja Heidin, informaatioteknologian, digitaalisen viestinnän, teoreettisen filosofian, aikuiskasvatustieteen, kehitysmaatieteen ja sosiologian osaajat. He kiusasivat Opinkirjon tiimiä, panivat meidät sanoittamaan perustehtävämme, palvelulupauksemme, kyseenalaistivat kohderyhmäajattelumme ja hyvinä pitämämme käytännöt.

Oppimolaisten opinkirjolaisista houkuttelema puhe paljasti, kuinka eri tavoin me, jotka luulemme olevamme yhteisen asian äärellä,  ymmärrämme, tulkitsemme ja sanoitamme tehtäväämme ja tekemistämme.  Osaa väestämme turhauttikin, miksi itsestään selvyyksiä pitää selittää oppimolaisille. Eikö heidän pitänyt tulla kertomaan meille, mitä ja miten meidän pitäisi toimia?

Puursimme puhuen, perustellen ja sanoja makustellen joka viikko yhden päivän kahden kuukauden ajan. Ja yllättäen, kun tuli aika tiivistää Opinkirjon ydinviesti, olimme valmiita, käytännössä yksituumaisia. Se osoittaa, kuinka tärkeää on järjestön sisäinen diskurssi. Siihen on uhrattava aikaa. Prosessin täytyy kulkea diskurssin kautta ydinviestin tai perustehtävän kirkastamiseen tai kirkastumiseen. Vasta sen jälkeen teot, työ on mahdollista. Käytetty aika ei ole pois ”oikeista töistä”.

Diskurssin, kirkastamisen ja tekojen suhde liittyy asiantuntijatyön luonteeseen ja työn omistajuuteen. Asiantuntijatyö syntyy työhön liittyvien ihmisten välisestä kommunikaatiosta ja suhteista. Jokaisen asiantuntijan osuus, jonka hän jakaa yhteisesti, on lähtökohtaisesti hänen itsensä omistamaa ja hallitsemaa. Sitähän asiantuntijuus tarkoittaa, asian hallintaa. Sillä ei kuitenkaan ole itseisarvoa, vaan arvo syntyy vasta, kun asiantuntijuutta jaetaan. 

Käsite asiantuntijaorganisaatio onkin paradoksi: organisaatio ei itsessään voi olla mitään, kaikkein vähimmin se voi olla työnantaja sanan perinteisessä merkityksessä työn teettäjänä tai tilaajana. Organisaation rooli on olla alusta työlle ja teoille, jota asiantuntijuus synnyttää. Ellei työyhteisössä ja sen työntekijöissä ole asiantuntijuutta, ei organisaatiolla ole itseisarvoa. Riippuvuudet ja arvo syntyvät ihmisten välisistä suhteista.

Organisaation sisin, ydin, voi siis syntyä vain sen asiantuntijoiden jakaessa osaamistaan. Ydinviesti syntyy yhteisen diskurssin kautta, jossa se kirkastetaan. Yhteinen työ ja teot voivat tapahtua vasta tämän jälkeen.

Minna Riikka Järvinen, tj

Unohtumaton kokemus

Päivölän matematiikkalinjan opiskelijoilla on pitkät perinteet erinäisiin tiede- ja teknologiakilpailuihin osallistumisesta. Vuoden 2014 alussa koitti minun aikani valita aihe projektille, jota tulisin työstämään loppuvuoden Tutki-Kokeile-Kehitä -kilpailua varten. Olen harrastanut ohjelmointia sekä matematiikkaa jo ala-asteelta lähtien, joten aihepiirin rajaaminen ei tuottanut haastetta. Halusin kuitenkin löytää ongelman, jonka ratkaisemisesta olisi välitöntä käytännön hyötyä.

Samoihin aikoihin kuulin Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun etsivän nykyistä tehokkaampaa ratkaisua liikkuvan veripalvelun toiminnan suunnitteluun. Puolet Suomen vuotuisesta verentarpeesta katetaan seurakuntataloissa, kauppakeskuksissa, ja muissa vastaavissa tiloissa järjestettävillä päivän kestoisilla verenluovutustilaisuuksilla. Joka vuosi esimiesten on päätettävä missä ja milloin seuraavan vuoden 1400 verenluovutustilaisuutta järjestetään. Eroavaisuudet ja vuotuinen vaihtelu tilojen vuokrissa sekä liikkuvien tiimien henkilömäärissä, palkoissa, ja kuljetuskustannuksissa tekevät kustannustehokkaiden suunnitelmien luomisen työlääksi. Automatisoitu päätöksenteon apuväline säästäisi esimiesten aikaa suunnittelussa useita henkilötyövuosia sekä pienentäisi verenkeräyksen logistiikkakustannuksia jakamalla tilasuudet tehokkaammin ympäri maata. Liikkuvan verenkeräyksen kustannukset ovat vuositasolla miljoonia euroja, joten toiminnan tehostamisella on merkittävä vaikutus terveydenhuollon kustannusten kannalta.

Kiinnostuin aiheesta sen yhteiskunnallisten vaikutusten takia ja onnistuin neuvottelemaan projektin toteutettavakseni. Omista harrasteprojekteistani sekä työstäni Nokialla kertynyt kokemus osoittautui korvaamattomaksi suunnitteluohjelmistoa kehittäessäni. Veripalvelun keräämien tilastojen lisäksi ohjelmani käyttää hyväksi Tilastokeskuksen neliökilometrikohtaista väestötietokantaa tilaisuuksien väestökattavuuden vertailuun sekä Microsoftin karttapalvelua ajoetäisyyksien laskemiseen ja tulosten visualisointiin. Suunnittelin ja toteutin laskennallisen mallin, jonka avulla voidaan luoda luotettavia arvioita eri keräyssuunnitelmien tuottamasta verimäärästä sekä kustannuksista. Mallini pohjalta kehitin algoritmin, joka kykenee automaattisesti laskemaan kustannustehokkaita vuosisuunnitelmia. Koska suunnitelmien vertailu ja katvealueiden löytäminen käytössä olleiden laskentataulukoiden perusteella osoittautui työlääksi, loin ohjelmaan myös graafisen käyttöliittymän, jonka avulla keräyssuunnitelmaa voidaan tarkastella karttanäkymän avulla.



Kehittämäni ohjelma vastasi hyvin Veripalvelun tarpeisiin ja vuoden työpanoksen jälkeen työni voittikin vuoden 2015 Tutki-Kokeile-Kehitä -kilpailun ensimmäisen palkinnon sekä Tekniikan Akateemisten erikoispalkinnon käytännöllisimmästä ideasta.

Kilpailutyön kehittäminen osoittautui myös erinomaiseksi tavaksi erottua yli 1400 muun hakijan joukosta pyrkiessäni kansainväliselle Millennium Youth Camp -tiedeleirille. Leiri tarjosi minulle etuoikeuden tutustua 59 lahjakkaaseen nuoreen 30 eri maasta. Yhdessä viiden leiriläisen kanssa kehitimme liikenteen optimointia varten ohjelman, joka kykenee tunnistamaan ja seuramaan autoja nelikopterilla otetusta videokuvasta. Pidän edelleen yhteyttä useaan leirillä saamaani ystävään – moni heistä opiskelee nykyään Suomessa.

Suurin kilpailuista saatava etu onkin oman kokemukseni pohjalta niiden tarjoamat mahdollisuudet verkostoitumiseen. Tutki-Kokeile-Kehitä -kilpailun ansiosta olen päässyt esittelemään työtäni myös Italiassa, eduskunnassa, sekä loppukeväästä Yhdysvalloissa. Jokainen matka on antanut ainutkertaisen tilaisuuden tutustua alan nykyisiin sekä tuleviin huippututkijoihin.
Minulle kilpailuun osallistuminen on ollut opettavainen ja unohtumaton kokemus, joka on tarjonnut erinomaiset eväät yliopisto-opintoja sekä työelämää varten. Toivon, että kilpailu kannustaa tieteestä ja teknologiasta kiinnostuneita nuoria ratkaisemaan ongelmia mielenkiinnon alueillaan myös tulevina vuosina.

Petteri Timonen Kirjoittaja on Tutki-Kokeile-Kehitä -finalisti 2015 ja opiskelee nyt Helsingin yliopistossa