Innostumassa ja oppimassa Yrityskylässä

Keskusaukiolle on kokoontunut innokkaita, iloisia sekä hieman jännittyneitä kuudennen luokan oppilaita. Kohta on tarkoitus työskennellä yrityksissä, joissa jokaisella oppilaalla on oma ammattinsa. On osattava asiakaspalvelua, maksattava laskuja ja ehdittävä hoitaa kaikki annetut työtehtävät. Unohtamatta jokaiselle jaettavaa pankkikorttia, jolla voi ostaa vapaa-ajalla erilaisia tuotteita ja palveluita omalla palkalla.

Olemme vierailemassa Helsingin Yrityskylässä, jossa tarkoituksenamme on seurata nuorten päivää sekä samalla ideoida Yritys Hyvä -kilpailun uusia sisältöjä. Kuudesluokkalaiset ovat voineet osallistua  Yritys Hyvä -kilpailuun vuodesta 2014 lähtien. Heille on kilpailussa oma sarjansa ja Yrityskylään liittyvät tehtävänsä, jotka on toteutettu yhteistyössä Yrityskylää ylläpitävän Taloudellisen Tiedotustoimiston kanssa. Syksyllä käynnistävää Yritys Hyvä 2016 -kilpailua on tarkoitus laajentaa niin, että kaikki esiopetuksesta toiselle asteelle voisivat ottaa osaa kilpailuun. Kirjoittaminen säilyy Yritys Hyvässä edelleen kunniapaikalla, mutta sen rinnalla on mahdollisuus osallistua kilpailuun myös muunlaisilla tuotoksilla, kuten kuvakollaasilla tai videoblogilla. Olemme hakemassa vierailulta inspiraatiota ja ideoita uudistustyöhön sekä selvittämässä, miten voisimme kehittää Yritys Hyvän näkyvyyttä ja tunnettavuutta niin opettajien kuin oppilaiden parissa. Mukavan erilainen työpäivä siis tiedossa. Taidamme olla yhtä tohkeissamme ja jännittyneitä kuin keskusaukiolle kokoontuneet kuudesluokkalaisetkin!

Oppilaat kokoontuivat Yrityskylän Keskusaukiolle kuuntelemaan kaupunginjohtajan puhetta.

Yrityskylä on kansainvälisesti palkittu suomalainen koulutusinnovaatio, joka on suunnattu peruskoulun kuudensille luokille. Se on yhteiskunnan, työelämän ja yrittäjyyden oppimiskokonaisuus; pienoiskaupunki, jossa oppilas työskentelee omassa ammatissaan sekä toimii kuluttajana ja kansalaisena osana yhteiskuntaa. Jo tässä vaiheessa syntyy ajatus, miksei tällaista oppimisympäristöä ollut silloin, kun me olimme koulussa. Niin hienolta kaikki kuulostaa ja näyttää.

Oppilaat työn touhussa.

Yrityskylä-vierailu alkaa yhteisellä päivänavauksella, jossa vastuuohjaajat Sari ja Johanna kertovat oppilaille Yrityskylästä, antavat ohjeistusta sujuvaan päivään sekä muistuttavat säännöistä. Tämän jälkeen oppilaat hajaantuvat omiin yrityksiinsä ja ammatteihinsa. Oppilaat ovat saaneet etukäteen esittää kolme toivomusta mieluisammasta työpaikasta ja -tehtävästä. Kuulemme, että Helsingin Yrityskylässä Alepa on työpaikkana kaikista suosituin hakukohde, mikä todennäköisimmin johtuu siitä, että kauppa on paikkana ennestään tuttu ja osa nuorten arkipäivää. Lopullisen päätöksen jokaisen oppilaan työpaikasta tekee luokan opettaja, jonka tehtävänä on valita sopiva oppilas kuhunkin ammattiin työhakemusten ja -haastatteluiden perusteella ennen vierailupäivää. Opettajalla onkin tärkeä rooli päivän onnistumisen kannalta. Hänen on tunnettava oppilaansa hyvin tietääkseen mikä on jokaiselle oppilaalle sopivan haastava, oppilaan taitotasoon soveltuva työtehtävä. Opettajat osallistuvat ennen Yrityskylässä käyntiä yksipäiväiseen koulutukseen sekä saavat oppimateriaalia 10 oppitunnin pitämiseen omassa luokassaan.  

Helsingin Uutisten toimitus työssään.

 

 Yrityskylä on koko päivän täynnä vilinää ja vilskettä, kun nuoret tekevät työtehtäviään, pääsevät suorittamaan kansalaisoikeuksiaan, kuten äänestämään sekä nauttivat hyvin ansaitusta vapaa-ajastaan. Emme tyydy pelkkään tarkkailuun, vaan meistäkin tulee päiväksi Yrityskylän kansalaisia. Asioimme ostoksilla, testautamme tasapainoamme fysioterapeutin valvovan silmän alla,  nautimme kulttuurielämyksen taidemuseossa museojohtajan upealla opastuksella sekä hemmottelemme itseämme käsihoidolla ja hienolla lettikampauksella. Nuorista näkee, että vierailu Yrityskylässä on vastannut odotuksia ja jopa ylittänyt ne. Päivässä on opittu yhtä paljon kuin parin viikon oppitunneilla. Erilainen yhteiskunnallinen toiminta, työelämä ja yrittäjyys ovat tulleet konkreettisiksi tekemisen kautta. Ja mikä tärkein, on saatu onnistumisen kokemuksia – minä pystyn, minä osaan! Näitä tietoja ja taitoja sekä oppimisen iloa haluamme tarjota myös uudistetussa Yritys Hyvä -kilpailussa. Tästä on hyvä jatkaa kehitystyötä eteenpäin.    

Voit tutustua tarkemmin nykyiseen Yritys Hyvä -kilpailuun ja sekä Yrityskylään linkkien kautta.

Teksti:

Saana Palamaa
korkeakouluharjoittelija, Kehittämiskeskus Opinkirjo

Kuvat:

Annika Jokinen
viestintäkoordinaattori, Kehittämiskeskus Opinkirjo

Motivoivaa tiedekasvatusta?

Muutama viikko sitten sain pyynnön puhua motivaatiosta tiedekasvatuksessa. Aihe koukutti heti, koska opetuksen keskeisiä kysymyksiä on oppilaan motivoiminen. Luulen, että aivan jokainen kasvatus- ja opetustyötä tekevä on tätä pohtinut.

Aihetta tutkiessa selvisi heti, että motivaatio on monipuolinen ja -ulotteinen käsite. Luonnontieteiden opetuksessa motivaatiota on tutkittu paljonkin, mutta helppoa sen tutkiminen ei ole. Motivaatio sekoittuu helposti asenteisiin ja käyttäytymiseen. Helpointa onkin lähteä purkamaan asiaa omasta lähtökohdastaan käsin. Mikä minua motivoi? Miten tunnistan motivaation itsessäni ja oppilaissani? Millaiset tilanteet tiedekasvatuksessa synnyttävät motivaatiota tai millaiset tilanteet tukevat sitä?

Minua motivoivat ainakin fysiologiset tarpeet: tarvitsen ruokaa, haluan olla terve ja minulla on perhe. Asiat, jotka liittyvät edellä mainittuihin, ovat kiinnostavia ja motivoivia.

Kun taas pohdin tiedekasvatuksen näkökulmaa, havaitsen paljon innostusta ja motivaatiota maaliskuun lopussa järjestetyssä Tutki-Kokeile-Kehitä -finaalissa. Paikalla oli 30 tieteisiin tai teknologiaan liittyvää projektia, joita esittelivät lapset ja nuoret aina kuusivuotiaista lukion päätösluokille. Mistä tiedän heidän motivaationsa olleen korkealla? Varmasti en tiedäkään, mutta näin voin olettaa, koska näin sen heidän silmistään, käsiensä liikkeistä ja kehonkielestään, innostuneesta puheestaan, jännittyneisyydestään sekä halusta kertoa, mitä on opittu ja mitä kaikkea halutaan oppia lisää. Tilaisuudessa valitsi iloinen ja hyväksyvä ilmapiiri – jokainen sai tuoda esille juuri sen asian, mitä osaa parhaiten. Arvosanoilla ei ollut merkitystä.

Nuoret TuKoKe-finalistit työpajassa Kumpulan kampuksella 27.3.2015

 

Tosiaan arvosanoilla ei TuKoKe:ssa ole merkitystä, ei myöskään sillä, miten hyvä on kirjoitus- tai puhetaito. Tärkeimpänä nousee esille se, miten osoitat oman motivaatiosi: oletko innostunut, haluatko toimia asian parissa, tuoko se sinulle tyydytystä ja mielihyvää. Onko koulussa mahdollista tuoda esille omaa osaamistaan? Onko mahdollista saada onnistumisen kokemuksia, vaikkei arvosanat yltäisivätkään ikinä edes seiskan yläpuolelle? Miten motivoimme niitä lapsia, jotka eivät kerta kaikkiaan sovi koulujärjestelmän asettammiin raameihin ja arvosanajärjestelmään? Onko niin, ettei näistä lapsista voi tulla hyviä insinöörejä tai tutkijoita? Näen TuKoKe:n motivoivana ja eriyttävänä toimintana juuri tällaisia lapsia varten.

Toinen lähelläni oleva teema on tiedekerhot. Oppilas viihtyy kerhossa ja on motivoitunut, kun hän tulee kuulluksi, saa mukana olemisen ja onnistumisen kokemuksia, saa olla suunnittelemassa toimintaa, osallistuu arviointiin ja voi kokea, että hänet huomioidaan yksilönä. Hyvä kerhonohjaaja, riittävän pienen ryhmän kanssa ja itse innostuneena, pystyy tarjoamaan oppilaalle juuri tällaisia kerhoja. Puhumme laadukkaasta kerhotoiminnasta. Olisiko sama mahdollista myös oppitunneilla? Miten tämä istuu luonnontieteiden opetukseen, jossa vuorovaikutuksen lisäksi on huomioitava monta muuta asiaa, esimerkiksi turvallisuus laboratoriotyöskentelyssä? Tätä olen pohtinut ja tästä olen tehnyt havaintoja. Motivoiva luonnontieteiden opetus on mahdollinen oikeastaan hyvinkin pienin keinoin. Ehkä tärkein niistä on opettajan oma innostuneisuus ja motivaatio.

Motivaatio tiedekasvatuksessa -webinaari katsottavissa osoitteessa

http://luma.fi/videot/3613/webinaari-motivointi-luonnontieteisiin-ja-kerhotoiminta

Teksti: Merike Kesler, erityisasiantuntija Kehittämiskeskus Opinkirjo

Kuva: LUMA-keskus Suomi

Osallisuuteen kasvetaan

Koulua on herätelty huomioimaan oppilaiden osallisuus pedagogisena toimintamallina OPS2016 kierroksen aikana, ja uusissa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 osallisuus näkyykin kantavana teemana. Osallisuuspuheen taustalla on huolta yleisestä yhteiskunnallisesta kehityksestä, demokratian toimivuudesta sekä oppimistulosten ja kouluviihtyvyyden laskusta. Mutta yhtä lailla taustalla on oppilaan perustava oikeus osallistua koulun toimintaan ja kehittämiseen sekä ilmaista mielipiteensä oppilaiden asemaan liittyvistä asioista.

Yleiseen ymmärrykseen osallisuudesta Suomessa ovat vaikuttaneet erityisesti tutkijat Kiilakoski ja Gretschel. Osallisuuteen voi yhdistää kolme erilaista ulottuvuutta. Osallisuuteen liittyy oikeus toimimiseen, joka tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa osallistumalla prosessiin. Tai henkilön niin halutessaan olla osallistumatta. Jotta ihminen voi käyttää oikeuttaa toimia, on hänellä oltava myös tahto toimimiseen. Motivaatio toimimiseen ja vaikuttamiseen on aivan keskeinen kysymys nyky-yhteiskunnassamme, jossa aktiivisuus vaikuttaa kasautuvan jo valmiiksi aktiivisille ihmiselle. Motivaatio voi olla yhteyksissä osallisuuden kolmanteen ulottuvuuteen. Osallisuus ymmärretään tunnekokemuksena siitä, että olen merkityksellinen yhteisölleni.

Koko ikäluokan tavoittavan peruskoulun tulee olla turvallinen kasvuyhteisö, jossa opitaan ja harjaannutaan kansalaisosallistumiseen ja -toimintaan. Koululla on mahdollisuus tasoittaa eri taustoista tulevien lasten mahdollisuuksia kokeilla osallistumista ja vaikuttamista omassa kasvuyhteisössä. Yhteiskunnallinen aktiivisuus on opittava taito siinä missä lukeminen ja laskeminen.  Opettajan pedagogisilla valinnoilla on huomattava merkitys siinä, minkälaisia kokemuksia osallisuudesta oppilaille syntyy. Yleisesti opitaan sitä, mikä on itselle merkityksellistä. Ja siihen osallistutaan, mikä vaikuttaa tärkeältä itselle. Osallisuuden pitääkin olla monimuotoista niin luokkahuoneessa kuin myös koulun ryhmämuotoisissa toiminnoissa, kuten oppilaskuntatoiminnassa, jossa opettajan pedagogiset ja ohjaustaidot ovat avainasemassa. Onko oppilailla mahdollisuus kyseenalaistaa totuttuja toimintatapoja ja onko heillä mahdollisuus toimia toisin kuin on totuttu? Onko heillä mahdollisuus osallistumiseen juuri oman kiinnostuksensa mukaisesti?

Suomen peruskoulujen oppilaskuntien tukihankkeessa (SPOT) on tuotettu OmaOppilaskunta.fi-palvelu, jonne on koottuna käytännön työkaluja oppilaskuntatoiminnan kehittämiseen ja osallisuuden edistämiseen. Jokainen opettaja voi edistää osallisuutta käyttämällä osallistavia menetelmiä omassa opetuksessaan ja tukemalla oppilaiden aktiivista toimijuutta ja vastuunottoa. Opettaja on aina esimerkki oppilailleen.

SPOT-hankekokonaisuuteen liittyvissä koulutuksissa opettajat ovat päässeet jakamaan kokemuksiaan oppilaskunnan ohjaamisesta ja osallisuuskasvatustyöstä. Koulutuksissa on voitu käsitellä osallisuuteen liittyviä konkreettisia asioita muiden opettajien kanssa.  Kouluttajat ovat voineet myös fasilitoida kaikille oman koulun opettajille tarkoitettua tilaisuutta,  jolloin koulutuksen opit leviävät tehokkaasti koko työyhteisöön. 
Lue lisää tulossa olevista koulutuksista: omaoppilaskunta.fi/koulutukset/

Koulu ei ole koskaan valmis. Kyseessä on jatkuva prosessi, jossa muuttuva yhteiskunta vaikuttaa koulun ja opetuksen kehittämiseen. Opetus ja kasvatus taas vaikuttavat yhteiskunnan kehittämiseen. Osallisuuskasvatustyötä on viime vuosina syvennetty ja vahvistettu, mutta se tarvitsee jatkuvasti ravintoa elääkseen ja kehittyäkseen.

Ristiinan yhtenäiskoulussa oppilaat osallistuivat opetuksen suunnitteluun ehdottamalla oppitunneille käyttöön erilaisia menetelmiä ja välineitä.

Teksti: Tiina Karhuvirta ja Pirita Ruokonen

Pirita Ruokonen työskentelee Suomen Lukiolaisten Liitossa SPOT-hankkeen projektikoordinaattorina. Hän on myös Kehittämiskeskus Opinkirjon hallituksen jäsen. Tiina Karhuvirta työskentelee erityisasiantuntijana Kehittämiskeskus Opinkirjossa.

MAPPA-materiaalipankki on esimerkki onnistuneesta järjestöyhteistyöstä

MAPPA-materiaalipankki avattiin osoitteessa www.mappa.fi valtakunnallisilla Ympäristökasvatuspäivillä lokakuussa 2014. MAPPA on hieno esimerkki onnistuneesta ja antoisasta järjestöyhteistyöstä!

MAPPA tuo hyvät ja laadukkaat kestävän kehityksen sekä ympäristökasvatuksen materiaalit paremmin kasvattajien ulottuville. Tarve palvelulle on ollut olemassa jo pitkään. Internetin materiaalipaljous ja sen hajanaisuus ovat aiheuttaneet päänvaivaa, koska materiaalin etsimiseen kuluu kohtuuttomasti aikaa, jota esimerkiksi opettajilla tai varhaiskasvattajilla ei juuri ole. Lisäksi kasvattajia kannustetaan jatkuvasti käyttämään uusia opetusmenetelmiä sekä hyödyntämään monipuolisemmin oppimisympäristöjä, kuten lähiluontoa. Vuoden 2016 uusi valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma nostaa kestävän kehityksen opetuksen yhä merkittävämpään roolin kaikessa opetuksessa, minkä vuoksi tukea näiden asioiden käsittelemiseen tarvitaan yhä enemmän.

Ajatus ympäristökasvatuksen materiaalipankista heräsi jo vuosia sitten Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton (LYKKY) toiminnanjohtaja Niina Mykrän mielessä. Moni taho tuottaa hyvää materiaalia opettajien ja kasvattajien tueksi, mutta syystä tai toisesta se ei pääse esille. 
Vuonna 2012 ajatusta materiaalipankista lähdettiin viemään uudelleen eteenpäin yhteistyössä lukuisten järjestöjen kanssa. Nyt hanke on ollut käynnissä jo lähes kaksi vuotta, eikä kukaan olisi voinut kuvitellakaan, miten hienoja juttuja yhteistyö tuo tullessaan ja miten pieni ajatus voi kasvaa niin suureksi!

Matka on ollut mielenkiintoinen; täynnä uuden oppimista, ideoita, oivalluksia sekä mahtavaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Järjestöyhteistyön avulla olemme saaneet MAPPAsta monipuolisen, asioita eri näkökulmista tarkkailevan kokonaisuuden. Yhteistyöllä kootut materiaalit ovat antaneet palvelulle hyvän pohjan, jota on helppo kasvattaa edelleen.

Teksti: Milla Hämäläinen, projektipäällikkö MAPPA-materiaalipankkihanke 

Hankkeessa mukana olevat tahot: Suomen ympäristökasvatuksenseura ry, Global Action Plan, LYKE-verkosto, Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto ry, Kultturiperintökasvatuksen seura, Eko-kumppanit, Kehittämiskeskus Opinkirjo, Lasten ja nuorten puutarhayhdistys ry, Kierrätyskeskus, Suomen Metsäyhdistys, Seikkailukasvatus, Yle, recIT ja Metsähallitus.

Vaihtelua koulupäivään

Kellot soivat tunnin alkamisen merkiksi, mutta tänään ei mentykään sinne jokaviikkoiselle kemian tunnille vaan äikänluokkaan, jossa meitä odottaa vastassa tunnettu kirjailija Terhi Rannela. Meillä on edessämme kaksi tuntia kestävä Tekstin siivet -työpaja, jonka tarkoitus on innostaa meitä kirjoittamaan ja lisäksi valmistaa meitä tulevaa Yritys Hyvä 2015 -kilpailua varten.

Työpajan Rannela aloitti esittelemällä itsensä ja kertomalla hieman tuosta edellä mainitusta kilpailusta. Sen jälkeen hän kertoi meille yleisesti yrittäjyydestä ja omista kokemuksistaan yrittäjänä. Listasimme yhdessä taululle sanoja, jotka liittyvät yrittäjänä olemiseen, kuten luonteenpiirteitä sekä ammattiin liittyviä etuja ja vaikeuksia. Siitä kehkeytyikin meidän ensimmäinen tehtävämme: valitse yksi sana ja kirjoita mitä ikinä se tuokaan sinulle mieleen. Hetken pohdinnan jälkeen alkoivat kynät sauhuta, ja noin vain syntyi kymmenessä minuutissa kolmisenkymmentä erilaista tekstinpätkää. Oli upeaa huomata, kuinka hyvin sai ideoita virtaamaan noinkin lyhyessä ajassa. 

Kirjoitystyöpaja Mäntysalon koulussa Klaukkalassa.

Seuraavaksi kaikille jaettiin uudet tyhjät paperit ja ne revittiin viiteen osaan. Jokaiselle palalle tuli kirjoittaa yksi oma vahvuus, esimerkiksi taito tai luonteenpiirre. Sen jälkeen muodostettiin pienet ryhmät, ja ryhmänjäsenten vahvuuksia hyödyntäen piti keksiä joku uusi yritysmahdollisuus. Yritykselle piti keksiä toimintaidean lisäksi sopiva nimi ja osuva mainoslause. Kun kaikki olivat valmiita, jokainen ryhmä esitteli oman tuotoksensa. Vaikka ryhmiä oli useampia, olivat kaikki yritykset silti hyvin erilaisia. Tähän liittyi osittain myös viimeinen tehtävämme. Viimeisen parinkymmenen minuutin ajan jokainen aloitti omaa yritystarinaansa, joko hyödyntäen äskeistä keksittyä yritystä, tai sitten jotain aivan omaa. Tästä saattoi myös tulla hyvä pohja ja mahdollinen alku kirjoituskilpailua varten.

Kokonaisuudessaan työpaja ja sen kulku oli todella hyvin suunniteltu, tehtäviä ei ollut liikaa eikä koko kaksituntinen ollut pelkkää kirjoittamista, vaan siellä myös keskusteltiin ja työskenneltiin ryhmissä.  Ilmapiiri oli rauhallinen ja rento. Rannela oli todella innostava sekä kannusti ja kehui meitä paljon. Itse pidin eniten ensimmäisestä tehtävästä, koska oli mielenkiintoista kirjoittaa mitä vain mieleen sattui juolahtamaan ja katsoa millainen lopputulos siitä syntyi. Kirjoittaminen on aina ollut mielestäni hauskaa, ja tämä työpaja ehdottomasti vain innosti minua vielä enemmän ja muistutti, kuinka paljon siitä pidinkään. Lisäksi siitä tulee todella hyvä mieli, kun kuulee omasta tekeleestään hyvää sanottavaa. Varsinkin, kun kyseessä on joku kyseisen alan ammattilainen, ja olen itse lukenut Terhi Rannelan kirjoja ja pidän niistä paljon.

Eli siis kokonaisuudessaan Tekstin siivet -työpaja oli erittäin positiivinen kokemus, ja tällaisia mahdollisuuksia ja luovaa kirjoittamista pitäisi kouluilla mielestäni olla ehdottomasti lisää.

  

Teksti: Jenni Häkkinen, 15
Mäntysalon koulu, Klaukkala
Kuva: Annika Jokinen

Yritys Hyvä on vuodesta 1985 käynnissä ollut valtakunnallinen kilpailu, joka on suunnattu peruskoulun 6.luokkalaisille, 7.-9.luokkalaisille sekä toisen asteen opiskelijoille. Kilpailun tavoitteena on innostaa lapsia ja nuoria yrittämään. Osallistua voi joko omalla kirjoituksella tai ryhmässä tuotetulla projektilla. Kilpailun 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestettiin tammikussa 2015 viisi luovan kirjoittamisen työpajaa eri puolilla Suomea. Koulut saivat tehdä hakemuksen maksuttomiin työpajoihin syksyllä 2014. Työpajoja ohjasi nuorten kirjailija Terhi Rannela ja ne toteutettiin yhteistyössä Nuoren Voiman Liiton kanssa.