Osallisuuden kasvupolulla Jyväskylässä

Opinkirjo osallistui Keski-Suomen opettajapäiville eli KEOS2015-tapahtumaan tänä vuonna isolla panoksella. Messuosastolla kävi melkoinen sutina: Aluekoordinaattori Pia sai kertoa äänensä käheäksi Opinkirjon tuotteista ja palveluista minun säestellessäni. Lisäksi pidin aamusella luentoa käytännön konsteista, joilla toteuttaa 2016 käyttöön otettavia uusia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Esitykseen ja sen linkkeihin voi tutustua vielä Slideharessa http://bit.ly/1L5V2p3

Uusi opetussuunnitelma linjaa tiukasti, että ”oppilaat osallistuvat oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.” Kirjaus tarkoittaa suoranaista vallankumousta koulutyöhön ja koulun toimintakulttuuriin: Opettaja ei enää yksin valtaa käyttävä ja vastuun taakkaa kantava oppimisen airut, vaan oppimisen ymmärretään tapahtuvan kulloisenkin oppivan yhteisön vuorovaikutuksena. Jokaisella yhteisöön kuuluvalla on, tai pitäisi olla, yhtäläinen valta ja vastuu.

Iltapäivällä kokoonnuimme työpajaan pohtimaan opettajaporukalla, mitä em. opetussuunnitelman linjaus tarkoittaa, miten eri ikäiset oppilaat tulisi ottaa mukaan opiskelun suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, ja millä tavoin heitä voisi tukea. Pohdimme, miten rakentaa osallisuuden kasvupolkua, jossa jokainen oppilas voisi ikäkaudelleen sopivalla tavalla olla osallisena.

Pajanpitäjänä jouduin miellyttävän paniikin valtaan, sillä odottamani noin 15 osallistujan sijaan saliin tuli nelisenkymmentä opettajaa. Käytössä oli kuitenkin vain tunti aikaa! Työryhmien määrä piti tuplata, käsittelyajat ja tehtävänannot pistää uusiksi. Jotta aikaa riitti mahdollisimman paljon itse työskentelyyn, lupasin jakaa ryhmien työn tulokset näin blogissa ja hitusen koota niiden moninaista antia. Lämmin kiitos vielä Tuula Leppäkarille, joka tuli avuksi kellottamaan työtä ja komentamaan ryhmänvaihdoissa koulunjohtajan kokemuksella!

Kasvupolkua pohdittiin esi- ja alkuopetuksen, 3-6 -luokkien ja 7-9 -luokkien oppilaiden ikäryhmissä niin opettajan kuin oppilaan näkökulmista. Samastuminen oppilaan näkökulmaan tuntui olevan opettajille helppoa ja miellyttävää: vaikuttaisi siltä, että oppilaiden reseption pohtiminen on luonnostaan opettajan työn ytimessä. Samastuminen lapsilähtöisyyteen on opettajilla ”verissä”. Tätä kuvastavat työryhmien ideoissa isovanhempien ja muiden tuttujen lähiyhteisön mahdollisuuksien hyödyntäminen, yhteisten juhlien suunnittelu, lapsia kiinnostavien teemojen nostaminen keskiöön ilmiölähtöisen opetuksen ja projektien kautta. Arvioinnissa esiin nousivat itse- ja vertaisarviointi.

http://bit.ly/1SvTPgC

Opettajan näkökulman pohdinnoissa korostui edelleen oppilaslähtöisyys: työryhmien tuotoksissa nousivat esiin usein samat tekijät, kuin oppilaan näkökulman huomioissa. Olennaisimpana antina pidin opettajan rooliin liittyneitä pohdintoja: havaittiin, että luottamus ihmiseen on perusta osallisuudelle, jonka kautta kasvetaan vastuullisuuteen. Opettaja on tämän prosessin tukija. Tärkeää on opettajien keskinäinen kollegiaalisuus, jossa keskustellaan asioista, ideoista ja ajatuksista avoimesti niitä heti tyrmäämättä mottona ”minun koulu, meidän koulu”. Keskiöön nousi empaattinen opettajuus, oppilaita ja oppivaa yhteisöä kuunteleva ja arvostava lähtökohta omalle professiolle.

http://bit.ly/1STgjsD

Tarkoituksemme on Opinkirjossa jalostaa nyt saamistamme ajatuksista suunnitelma osallisuuden kasvupolun kansalliseksi mallintamiseksi ja huolehtia siitä, että jokaisella opetuksenjärjestäjällä ja opettajalla on käytössään riittävä osaaminen ja työkalut osallisuuden vahvistamiseen koulujen oppivissa yhteisöissä.

Toivomme voivamme tehdä kehitystyötä yhdessä kanssanne, vuorovaikutteisesti. Sillä tavoin saamme kasvupolusta koulujen arkea aidosti hyödyttävän. Ennen kuin tulee valmista, kurkistakaa, olisiko www.popupkoulu.fi -mallista ja www.omaoppilaskunta.fi -työkaluista hyötyä ja iloa koulullenne!

Suurkiitos osallistujilleni ja lukijoilleni!

Minna Riikka Järvinen