Luovasti ongelmia etsimässä ja ratkaisemassa

Lokakuisena tiistai-iltapäivänä kävelin Opinkirjon järjestämälle luovan ongelmanratkaisun kurssille Jyväskylän opettajankoulutuslaitokselle. Kurssia luotsasi Opinkirjon erityissuunnittelija Merike Kesler. Meriken erityisalaa on tiedekasvatus. Olin vaikuttunut hänen tavastaan kohdata opiskelijat ja heidän tarpeensa itseohjautuvaan opiskeluun ohjaavassa aloituskerrassa.

Aluksi kartoitettiin keitä kurssilla oli, taitavaan ilmapiiriä rakentavaan tapaan inkkarinimillä – jokainen sai kertoa itsestään sen, minkä halusi siinä kontekstissa tehdä. Seuraavaksi kysyttiin, miksi kurssilaiset olivat kurssilla. Kaikista puheenvuoroista kävi ilmi, että kurssille oli saavuttu sen konkreettisen luonteen vuoksi: ”Saisi tehdä jotain oikeaa tulevaa ammattia ajatellen.” Opiskelijoiden opiskelutausta vaihteli varhaiskasvatuksesta aineopettajiin.

Mitä luova oppiminen ja luova ongelmanratkaisu sitten ovat? Pohdimme sitä yhdessä opiskelijoiden kanssa ajatuskartan avulla. Nautin kurssin aloituskerralla myös siitä, että oppimissisältöjen avaamisessa käytettiin erilaisia menetelmiä, joihin oli taitavasti nivottu sosiaalinen oppiminen siten, että tasa-arvoisuus ja osallisuus tulivat luontaisesti oppimisen muodoiksi. Kaikki saivat tuoda oman kortensa kekoon, ja keskustelun myötä pääsimme uusiin näkemyksiin – opimme toinen toisiltamme, niin pienryhmissä kuin koko 20 opiskelijan ryhmässä. Keskustelimme harjoituksissa muun muassa makukokemuksista sekä lehtileikkeistä etsittävistä ongelmista ja keinoista ratkaista ongelmat luovasti – eri tavalla mihin on totuttu.

Kurssi kokoontui kuutena peräkkäisenä viikkona. Pääsin osallistumaan viimeiselle Luovan ongelmanratkaisu -kurssin kerralle ja opiskelijoista aisti, miten he olivat innostuneita tämän tapaisesta työskentelystä. He esittelivät kurssin aikana tehdyt työnsä posterin avulla. Kunkin opiskelijan posteri esitteli ongelman, josta opiskelija oli aidosti kiinnostunut. Ongelma kosketti heidän elinympäristöään ja ajatuksiaan tässä hetkessä. Mukaan posteriesitykseen oli mahtunut ajatteluprosessi, taustatiedot, ongelman fokusoituminen, ratkaisuehdotukset ja kehittämisajatukset. Aihepiirit löytyivät muun muassa omasta opetuksen alasta, kuten musiikista ja liikunnasta, vuorovaikutuksellisista asioista, kiusaamisen problematiikasta, oppilaantuntemuksesta ja oppilaiden käsityksistä opettajasta.

Ryhmän ohjaajan kysyessä opiskelijoiden mielipidettä tällaisesta opiskelutyylistä he sanoivat, että prosessin aikana he kävivät tunneskaalassa läpi alun ahdistuksen jälkeen innostuksen, tiedon hyödyllisyyden tunteen itselleen ja lopuksi tyytyväisyyden. Tällainen tapa opiskella tuntui erilaiselta. Vaikka prosessin tuotos koottiin itse, keskustelut, saadut palautteet ja palautteiden antaminen olivat olleet innostavia ja kannustavia. Lisäksi kurssin sisältö oli opiskelijan omaa ajattelua eteenpäin vievää. ”Lisää tällaista yliopistoihin!”, kuului olevan heidän viestinsä.

Teksti ja kuva:
Pia Ruuhi-Liimatainen

Opinkirjon aluekoordinaattori, Keski-Suomi