Jäsenten edunvalvoja Rämö

On oikeastaan sattuma, että Opinkirjon ensimmäinen bloggaus sattuu aikaan, jolloin Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi on juuri valinnut uuden puheenjohtajan. Valinnan voitti Suomen Punaisen Ristin ehdokas Eero Rämö reippaalla äänienemmistöllä Sini Korpiseen.

Yllättävästi puheenjohtajavaali ei ollut kokouksen mielenkiintoisin asia.  Kiinnostavaksi sen teki jäsenistöstä nouseva puhe jäsenjärjestöjen aseman ja kuulemisen vahvistamiseksi. Myös nykyinen käytäntö valtuuttaa vaalivaliokunta tekemään ehdokasasettelut hallitukseen herätti kritiikkiä. Asiasta jopa äänestettiin. Eikö osallisuutta ajava keskusjärjestömme itse olekaan demokratian ruumiillistuma?

Keskusjärjestöstä on tullut vuosien kuluessa kaikkien alojen asiantuntija. Kipakkaa lausuntoa pukkaa eläkekysymyksistä ynnä muista, jotka toki koskettavat nuoriakin. Samaan aikaan nuorisotyön edunvalvonta ja toimijat ovat jääneet vähemmälle.

Allianssille on myös kelvannut hyvin keski-ikäisten jakama huoli nuorista ja syrjäytymisestä. Järjestötyön peruseetokseen kuuluu heikommista huolehtiminen, mutta retoriikka on kovin vino. Ollaan ennemmin ongelmien korjaajia kuin ennaltaehkäisijöitä, huolehtijoita kuin voimaannuttajia.

Allianssista on myös kehittynyt jäsenjärjestöjensä palvelema ampiaiskuningatar, joka hyvillään ottaa vastaan asiantuntemusta jäseniltään, jos joku ehtii mukaan lausuntopyyntöaikatauluihin. Joskus on käynyt niinkin, että keskusjärjestö on ottanut homman, johon joku sen jäsenjärjestöistä olisi sopivampi tai osaavampikin.

Järjestöissä ylintä päätösvaltaa käyttävät jäsenet. Allianssin tapauksessa jäsenjärjestöt. Kattojärjestö voi olla jäsentensä edunvalvoja, jos ne niin päättävät. Sillä voisi, ehkä pitäisi, kuitenkin olla jäsentensä suhteen myös palvelutehtävä: kuinka auttaa ja tukea jäseniä, jotta ne voisivat keskittyä asioihin, jotka parhaiten osaavat. Allianssi voisi vaikka kilpailuttaa järjestöjen talouteen erikoistuneet tilitoimistot ja tarjota jäsenilleen tämän palvelun neuvoteltuun sopuhintaan. Nyt kallisarvoisia valtion euroja hukkautuu liiaksi hallintomenoihin.

Sitä paitsi, nyt puhutaan järjestötyön laadusta.  Ensisijaisesti se tarkoittaa asiantuntijuutta omalla alalla, mutta heti toiseksi hyvin hoidettua hallintoa. Sen prosesseja, taloutta. Olisi  laadun kehittämistä tukea jäsenjärjestöjä konkreettisin palveluin.

Syyskokouksessa kuullun perusteella tuoreen puheenjohtajan on syytä kamppailla näiden asioiden puolesta:

·       nuorisotyö ja eritoten kulttuurinen nuorisotyö, siilojen purkaminen nuorten asioiden välistä

·       jäsenjärjestöjen osaamisen ja asiantuntijuuden kunnioittaminen ja esiin nostaminen

·       Allianssin kattojärjestöroolin kehittäminen; edunvalvonnan rinnalle palvelutehtävä jäsenjärjestöjen suuntaan

En oikeastaan usko sattumiin. Yleensä osoittautuu, että ns. sattumista alkaa muutos, jonka lopputulos on aina lähtötilannetta parempi. Onnea matkaan Eero!

Minna Riikka Järvinen