keskiviikko 13. marraskuuta 2013

ENTUSIASMIA!

Hyvästelin juuri korealaiset vieraamme. Vanha tuttu Korean Press Foundation lähetti muutaman vuoden tauon jälkeen uusia asiantuntijoita keskustelemaan koulutuksen kehittämisestä.

Vaikka teemamme koski lasten ja nuorten laaja-alaisia mediataitoja, kohta jo olimme puhumassa tulevaisuudesta: millaiseen maailmaan valmennamme nuoriamme, millaista maailmaa haluamme nuortemme rakentavan tulevaisuudessa.

En tiedä miksi, mutta aasialaisten keskellä tulee rauhallinen ja seesteinen olo. Ollaan liikkeellä hyvän puolesta, paremman huomisen, vastuun, jakamisen. Haasteemme ovat yhteisiä, tulevaisuus yhtä mahdollinen ja mahdoton heille kuin meille. Vaikka he ovat täällä oppiakseen omaa maataan varten, keskustelemme tuossa tuokiossa arvoista: mitä arvoja jaamme, mitä tavoittelemme.

Tulevaisuuspuhe on Zeitgeist. Eduskunnan Uusi oppiminen -seminaarissa käytiin aamulla keskustelua opetusministerin ja muiden asiantuntijoiden johdolla koulutuksen tulevaisuudesta. Ja OAJ valmistelee Suomi osaamisen kärjessä 2030 –ohjelmaansa.

Ja Himanen. Tutkimuksellisuudesta mitään sano, mutta ajatus hyvän kehästä olisi syytä omaksua. Kiivaasti, kiihkeästi, intohimolla. Ei talouden, pelkästään talouden, vaan hyvinvoinnin takia. Tästä ovat oikeat tulevaisuudentutkijatkin kirjoitelleet, toki eri sanoin, painottaen postmaterialistiseen vaiheeseen siirtymisen tärkeyttä. Unohtakaa BKT, mitatkaa onnellisuutta, koettua hyvinvointia!

Kansainvälisen koulutuskeskustelun megatrendejä ovat metakompetenssit: valmiudet ja osaamiset, jotka ihmisten pitäisi omata nyt ja tulevaisuudessa. Hyvän ja kompetentin elämän edellytykset. Listoja on paljon, lännessä ja idässä. Kärjessä ovat luovuus, innovatiivisuus ja resilienssi.

Miten valmentaa lapsia ja nuoria, jotta heillä olisi nuo kolme kultaista ominaisuutta, pyramidin huiput? (ks. esim. http://bit.ly/kr7TTs).

Korealaiset vieraani pyysivät nimeämään yhden asian, joka on tehnyt suomalaisesta koulutusjärjestelmästä hyvän, ylpeydenaiheemme.

Yhden löysin, ja sen myös he jakoivat kanssani: entusiasmin. Opettajien, vanhempien ja koko yhteiskunnan innostuksen ja uskon koulutuksen hyvää tekevään ja kehittävään voimaan, sen antamiin mahdollisuuksiin. Normit menevät ja tulevat, niitä sovelletaan tai jätetään soveltamatta. Innostus ja usko kehitykseen tekevät maailmasta meidän.

Minna Riikka Järvinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti