KEHITTÄMISKESKUS OPINKIRJO JA ULTIMATE MISSION

Koulut, päiväkodit ja oppilaitokset toteuttavat yhteiskunnallista tehtävää. Niissä säilytetään ja uusinnetaan mennyttä ja uudistetaan tulevaan. Suunnan määräävät yhteiskunnan määrittämien perusteiden ja tavoitteiden suunnassa organisaatioissa työtään tekevät ihmiset.

Opettajilla ja koulutuksenjärjestäjillä on suomalaisessa koulutusideologiassa ja toimintamallissa kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen vahva autonomia. Tutkijat arvioivat tämän olevan eräs keskeisimmistä syistä korkeaan koulutustasoomme ja erinomaisiin oppimistuloksiin. Tällainen järjestelmä on mahdollinen vain niin, että maassa on vahva yhteinen näkemys koulutuksen merkityksestä hyvän tulevaisuuden rakentamisessa. Näin on Suomessa ollut ja näin on oltava myös jatkossa.

Tärkeä osa korkeaa koulutustasoamme ovat myös tavoite- ja päämäärälähtöiset opetussuunnitelmat. Opetushallituksen antamilla opetussuunnitelmaperusteilla luodaan kansallinen linja, jonka käytännön pedagogiset ratkaisut ovat opettajan ja yhteisön itsensä päätettävissä. Tällainen ideologia antaa parhaiten tilaa oppijan yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamiselle.

Koko koulutusketju varhaiskasvatuksesta aina korkea-asteelle, taiteen perusopetukseen, aikuiskoulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön on yhteiskunnallista toimintaa. Yhteiskunnan muuttuessa on koulutuksenkin muututtava. Tutkimuksen ja koulutuksen tulisi suunnata ja johtaa muutosta, ei vain toimeenpanna sitä tai reagoida siihen.

Koulutus rajapinnalla

Tasa-arvoisten koulutus- ja varhaiskasvatuspalveluiden turvaaminen vaatii uusia toteutusratkaisuja. Yksi todennäköinen, tavoiteltavakin suunta, erityisesti harvaan asutuilla seuduilla, ovat kampus-ratkaisut. Niille kootaan palveluita varhaiskasvatuksesta vapaaseen sivistystyöhön, vanhusten huoltoon, kirjastoihin, liikunta-, kulttuuri ja vapaa-aikapalveluihin jne.

Kun kouluista tulee jatkossa entistä enemmän monitoimitiloja, on luontevaa, että siellä on myös nuorten harrasteisiin ja vapaa-ajan viettoon liittyvää toimintaa. Lisäksi olisi hyvä, että mukana olisi myös aikuis- ja vanhusväestön harraste- ja vapaa-ajan toimintaa.

Jatkossa kouluja voisi viedä myös osaksi kauppakeskuksia ja muita yhteisöjä kuten esim. korkeakouluja ja tiedepuistoja. Miksei koulu voisi olla yksi kerros kauppakeskuksessa?  Yhteistoiminnasta tulee olla tietysti selkeät pelisäännöt, joiden mukaan toimitaan.

 

Opettajien rooli rajapinnoilla tehtävässä työssä

Uudet yhteistyökombinaatiot turvaavat laatua, koska seinistä ja rakennuksista voidaan säästää, tiloja ja välineitä käyttää maksimaalisesti. Samaan aikaan saadaan kerätyksi tunteja niin, että opettajavirat saavat kelpoisen hoitajan ja oppijat laadukasta opetusta. Kouluverkko ei saa kuitenkaan mennä liian harvaksi, koska se johtaisi väistämättä ylipitkiin koulumatka-aikoihin. Varhaiskasvatuksen ja peruskoulun on aina oltava lähipalvelua. Tämä tarkoittaa sitä, että niissä on voitava päivittäin kotoa käydä.

On tärkeää, että opetushenkilöstön työtehtävät ja niihin osoitettu aika ja muut resurssit ovat selkeästi määritetyt. Näen tämän mahdollisuutena saada värikkäämpi ja motivoivampi toiminta- ja työympäristö opettajille.

Johtaminen ja esimiestyö ovat aiempaakin merkityksellisemmässä roolissa kampus-ratkaisuissa. On välttämätöntä, että ensisijainen vastuu johtamisesta on oppilaitosjohdolla. Silloin parhaiten voidaan turvata se, ettei koulutusta, lapsia ja nuoria alisteta muun toiminnan alle. Rehtoreiden työkuormalle ja työkuvalle tämä tuo lisää vaativuutta ja raskautta. Ehdoton edellytys tälle kehitykselle on riittävästi resursoitu apulaisrehtori- ja apulaisjohtajajärjestelmä ja jatkuva laadukas johtamiskoulutus.

Tulevaisuuden "ultimate mission” ja Opinkirjon rooli?

OAJ:n Eettisen neuvottelukunnan ns. Comeniuksen valassa sanotaan opettajan tehtäväksi mm. ”…uudistaa ja välittää ihmiskunnan yhteistä tieto-, kulttuuri- ja osaamisvarantoa.” Suuret tulevaisuuden haasteet, kuten ilmastomuutos, biodiversiteetin kapeneminen, väestön kasvu, suurten väestöliikkeiden ja kulttuurien kohtaaminen, energiakysymykset, makea vesi, on syytä pitää mielessä, kun mietitään, mikä on työmme ”utimate mission”.

Olosuhteet ja toimintaympäristö tulevat muuttumaan ennennäkemättömällä tavalla. Muutosten havainnointi ja ymmärtäminen on tärkeää, jotta niiden kanssa osataan toimia järkevästi. Yleensä organisaatiot pyrkivät perustelemaan olemassaolonsa merkityksellisyyttä mission ja vision kautta. Sitä tekee myös Kehittämiskeskus Opinkirjo. Kun missio ja visio rakennetaan verkostomaisesti yhdessä muiden toimijoiden kanssa, siihen tulee uusia ajatuksia, lopputulemaankin uusia sävyjä. Näin niillä on myös enemmän kantopintaa.

Ehkä kompleksista systeemiä ei pidäkään pyrkiä kovasti johtamaan, vaan siinä tulee luoda sosiaaliselle ja kulttuurilliselle evoluutiolle tilaa ja toimintaedellytyksiä. Itse organisoituvat verkostot ovat osoittaneet tehokkuutensa varsinkin sosiaalisen ja kulttuurillisen lisäarvon tuotossa.

Olli Luukkainen

Kirjoittaja on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja. 

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on Kehittämiskeskus Opinkirjon jäsenjärjestö