Todellista vaikuttamista vai näennäisdemokratiaa?

                              

Nuorten osallisuudesta ja erityisesti aktiiviseen kansalaisuuteen kannustamisesta puhutaan nykyään paljon. Nuorten poliittisesta passiivisuudesta ollaan huolissaan ja toimia heidän aktivoimisekseen on lukuisia. Lisäksi esimerkiksi viime vuosien nuorisobarometreista on käynyt ilmi, että politiikka ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat nuorista epäkiinnostavia. Samaan aikaan nuorten poliittisesta aktiivisuudesta tehdyt tutkimukset puhuvat eri kieltä ja nuoret näyttävätkin olevan yhteiskunnallisesti tiedostavia alhaisista äänestysprosenteista huolimatta. Tällaisia tuloksia löytyy esimerkiksi juuri äskettäin julkistetusta Vesa Puurosen ja Kari Saaren kirjasta Nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen ja oikeistopopulismi. Onko mahdollista, että yhteiskunta ymmärtää yhteiskunnallisen vaikuttamisen lähinnä aikuisten näkökulmasta ja tarjoaa nuorille välineitä vaikuttamiseen tästä näkökulmasta katsoen? 

Kuvassa  viimeisimmän Nuorten parlamentin kerholaistilaisuuden tuotoksia.

On huomattavaa, että nuorten aktivoimiseen suunnatut toimet keskittyvät perinteisen edustuksellisen demokratian vaikuttamismuotoihin. Nuoret toimivat toimielimissä kuten esimerkiksi nuorisovaltuustoissa, jotka kopioivat rakenteeltaan aikuisten vastaavia vaikuttamiskanavia. Tarjolla olevat vaikuttamisen väylät ovat aikuisten ideoimia toimia siitä, miten demokratia toimii ja miten sen pitäisi toimia. Uusille ideoille ei välttämättä jää tilaa, kun jo luodut konseptit ovat niin vahvoja.

On siis asianmukaista pohtia, millaisiksi yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi nuoria halutaan kasvattaa ja sosiaalistaa. Onko tarkoitus mukauttaa heidät kritiikittömästi vallitsevaan järjestelmään? On aivan yhtä kaikki pohdittava, ovatko tällaiset perinteiset rakenteet luontevia vaikuttamisen väyliä kaikille nuorille. Usein näihin aktiiviseen kansalaisuuteen tähtääviin ohjelmiin osallistuvat nuoret, jotka ovat jo valmiiksi aktiivisia ja poliittisesta vaikuttamisesta kiinnostuneita. Kokemuksemme mukaan nuorten joukossa on kuitenkin paljon yhteiskunnallisesti valveutuneita nuoria, jotka eivät kuitenkaan ole niin kiinnostuneita perinteisestä politiikan teosta.

Näkemyksemme mukaan nykyistä vaikuttamista aikuistenkin keskuudessa näyttäisi kuvaavan hyvin kaupunkiaktivismi ja ruohonjuuritason toiminta. Osallistuminen yhteiskuntaan on sarja lyhytkestoisempia projekteja, jotka käynnistyvät nopeasti ja joilla vaikutetaan esimerkiksi oman asuinalueen viihtyvyyteen, otetaan kaupungista erilaisia tiloja lyhyeksi aikaa aktiivikäyttöön sekä järjestetään tapahtumia. Tällaisen toiminnan on huomattu kiinnostavan myös nuoria yhä enemmän ja mikä sitten on yhteiskunnallista aktiivisuutta ja vaikuttamista, elleivät nämä? Ehkä olisikin mietittävä, miten tällaista aktiivisuutta ja kansalaisvaikuttamista tuettaisiin ja vahvistettaisiin. Tässä kohtaa on toki asiallista kysyä, menettääkö nuorten ruohonjuuritason aktivismi merkityksensä, jos siihen yritetään aikuisten taholta luoda virallisia kanavia?

On myös kriittisen ajattelun arvoista, että kuinka paljon nuoret todella pääsevät vaikuttamaan edes parlamentaaristen vaikuttamisväylien kautta. Nuoret ovat toistuvasti ilmaisseet huolensa erilaisten kyselyiden kautta, että he eivät koe, että heitä kuunneltaisiin tai että he pystyisivät vaikuttamaan yhteiskunnan asioihin. Viimeisimmän nuorisobarometrin mukaan merkittävä osa nuorista suhtautuu myös Suomen tulevaisuuteen pessimistisesti. Lisäksi on nähty viitteitä siitä, ettei esimerkiksi nuorisovaltuustoja oteta kaupunginvaltuustoissa kovin vakavasti eikä aloitteita viedä eteenpäin. Aktiivisuuden kasvattamisen ja osallisuuden kannalta onkin vaarallista, jos esimerkiksi nuorten näkökulmaa eri projekteihin kysytään niin myöhään, että todelliselle vaikuttamiselle ei ole enää tilaa. Tämä ja kesken jääneet projektit ovat omiaan kasvattamaan kyynisyyttä ja syömään uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Mitä voisi tehdä enemmän, jotta nuorten asiat olisivat yhteiskunnassa aivan yhtä tärkeitä kuin muidenkin ryhmien asiat?

On siis tulevaisuuden kannalta merkittävä kysymys, onko tarkoitus ylläpitää järjestelmää vai rohkeasti kannustaa nuoria vaikuttamaan, vaikka se johtaisi uusiin ideoihin ja järjestelmän muuttamiseen? Entä antavatko aikuiset mahdollisuuden uusille, rohkeille ideoille?

Riikka Pöntinen, Niika Malm

Kirjoittajat ovat Kehittämiskeskus Opinkirjon korkeakouluharjoittelijoita, jotka ovat päässeet pohtimaan harjoittelunsa aikana mm. osallisuutta ja osallistumista koulujen ja nuorisotyön näkökulmista ja ennen kaikkea niiden ristiaallokossa. Riikka on nuorisotyön ja –tutkimuksen opiskelija Tampereen yliopistossa ja Niika puolestaan opiskelee yleistä historiaa Helsingin yliopistossa.

Lähteet:

http://www.nuorisotutkimusseura.fi/ajankohtaista/uutiset/1614-nuoret-eivaet-ole-poliittisesti-apaattisia-suosituksia-oikeistopopulismin-hillitsemiseksi-nuorten-keskuudessa (viitattu 29.5.2017).

http://yle.fi/uutiset/3-7080419 (viitattu 29.5.2017).

https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2017/03/nuorisobarometri2016-fin.pdf (viitattu 29.5.2017)