MIKSI SOPASSANI ON PAHA MAKU? Harrastajakokit aamu- ja iltapäivätoiminnan kimpussa

Innokkaimmankaan harrastajakokin ei nykyään tarvitse haalia kotiinsa kokkikirjoja. Kaikki maailman reseptit löytyvät netistä. Meissä harrastelijoissa on kuitenkin se vika, että luulemme aina löytäneemme jotain uutta: ”Aa, tätä haluan kokeilla.” Oikeat kokit sen sijaan tietävät ruokalajien alkuperän ja historian, ominaislaadun, eivätkä sorru kikkakolmosiin etsiessään oikeaa aromia ruokalajeihinsa.

Analogia poliittisiin ratkaisuihin lienee ontuva. Valitettavasti kuitenkin poliittiset ratkaisut  väitettyihin talousvaikeuksiin ovat pikaratkaisuja, laastaria, kun pitäisi kipsata, aukkohakkuu, kun pitäisi harventaa. Viimeisimpiä tämän kategorian keksintöjä ovat pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan kohdistuvat leikkaushalut ja –päätökset.

Opetushallituksen tiedon mukaan 1. ja 2. luokan oppilaista pääsee mukaan aamu- ja iltapäivätoimintaan vain 34,8 %. Oppilasmäärässä tämä tarkoittaa 53700 oppilasta koko Suomessa. Toiminta painottuu ekaluokkalaisiin, tokaluokkalaisille toimintaa on tarjolla harvoin. Kun peilataan ikäluokan kokoon, Suomessa heiluu noin 66000 7-8-vuotiasta lasta iltapäivät yksin ilman huolenpitoa, virikkeellisestä ja monimuotoisesta toiminnasta puhumattakaan. Suomi jättää lapsensa heitteille. Valitettavasti tämän syksyn luvut eivät ole aallonpohja: Oulu on päättänyt olla kokonaan tarjoamatta aamu- ja iltapäivätoimintaa pienille koululaisille, Espoossa pohditaan parhaillaan samaa.

Ratkaisut ovat käsittämättömiä. Kansainvälisistä tutkimuksista tiedetään, että koulupäivän jälkeen kouluympäristössä tarjotulla toiminnalla on vahva suotuisa merkitys oppimistuloksiin, ja ennen kaikkea asenteisiin oppimista kohtaan. On todennettu, että toiminnassa mukana olevilla lapsilla on verrokkejaan myönteisempi asenne koulua kohtaan ja korkeammat koulutustavoitteet, kurinpidollisia kysymyksiä on vähemmän, kotitehtävät tehdään paremmin ja oppimisesta ollaan kiinnostuneempia. Kun siis huudetaan menetettyjen kärkisijojen perään kansainvälisissä oppimistulosvertailuissa pitäisi sentään muistaa perusasiat. Näiden teemojen välillä on yhteys!

Jos lasten suotuisalle sosio-emotionaaliselle kehitykselle annetaan mitään painoarvoa, tiedetään koulupäivän jälkeiseen toimintaan osallistuneiden lasten aggressiivisuuden ja käytösongelmien vähenevän, itsetunnon ja pystyvyyden kokemusten kohenevan.

Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan saaminen perusopetuslakiin loppuvuonna 2003 oli tulosta määrätietoisesta työstä, jolla poliitikot saatiin ymmärtämään, että euron sijoitus lapsen iltapäivään tuottaa hyvinvointia ja pärjäämistä pitkällä aikavälillä. Silloin korjattiin edellisen taantuman typeriä päätöksiä, jotka johtivat koulun kerhotoiminnan totaaliseen alasajoon 1990-luvulla. Tarvittiin valtava määrä työtä ja yhteistä tahtoa, että korjausliike syntyi.

Valitettavasti vallassa ovat uudet poliitikot, jotka tuntuvat kaivavat reseptinsä väitettyjen talousongelmien korjaamiseen kotikokin reseptikirjasta. Kokonaisnäkemys ja tieto puuttuvat, ne taitavalle kokille kuuluvat ominaisuudet, joiden pohjalta hän tietää, mitä makuja hyvän keiton aikaansaaminen vaatii.

Minna Riikka Järvinen