Samoihin aikoihin kuulin Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun etsivän nykyistä tehokkaampaa ratkaisua liikkuvan veripalvelun toiminnan suunnitteluun. Puolet Suomen vuotuisesta verentarpeesta katetaan seurakuntataloissa, kauppakeskuksissa, ja muissa vastaavissa tiloissa järjestettävillä päivän kestoisilla verenluovutustilaisuuksilla. Joka vuosi esimiesten on päätettävä missä ja milloin seuraavan vuoden 1400 verenluovutustilaisuutta järjestetään. Eroavaisuudet ja vuotuinen vaihtelu tilojen vuokrissa sekä liikkuvien tiimien henkilömäärissä, palkoissa, ja kuljetuskustannuksissa tekevät kustannustehokkaiden suunnitelmien luomisen työlääksi. Automatisoitu päätöksenteon apuväline säästäisi esimiesten aikaa suunnittelussa useita henkilötyövuosia sekä pienentäisi verenkeräyksen logistiikkakustannuksia jakamalla tilasuudet tehokkaammin ympäri maata. Liikkuvan verenkeräyksen kustannukset ovat vuositasolla miljoonia euroja, joten toiminnan tehostamisella on merkittävä vaikutus terveydenhuollon kustannusten kannalta.
Kiinnostuin aiheesta sen yhteiskunnallisten vaikutusten takia ja onnistuin neuvottelemaan projektin toteutettavakseni. Omista harrasteprojekteistani sekä työstäni Nokialla kertynyt kokemus osoittautui korvaamattomaksi suunnitteluohjelmistoa kehittäessäni. Veripalvelun keräämien tilastojen lisäksi ohjelmani käyttää hyväksi Tilastokeskuksen neliökilometrikohtaista väestötietokantaa tilaisuuksien väestökattavuuden vertailuun sekä Microsoftin karttapalvelua ajoetäisyyksien laskemiseen ja tulosten visualisointiin. Suunnittelin ja toteutin laskennallisen mallin, jonka avulla voidaan luoda luotettavia arvioita eri keräyssuunnitelmien tuottamasta verimäärästä sekä kustannuksista. Mallini pohjalta kehitin algoritmin, joka kykenee automaattisesti laskemaan kustannustehokkaita vuosisuunnitelmia. Koska suunnitelmien vertailu ja katvealueiden löytäminen käytössä olleiden laskentataulukoiden perusteella osoittautui työlääksi, loin ohjelmaan myös graafisen käyttöliittymän, jonka avulla keräyssuunnitelmaa voidaan tarkastella karttanäkymän avulla.
Kehittämäni ohjelma vastasi hyvin Veripalvelun tarpeisiin ja vuoden työpanoksen jälkeen työni voittikin vuoden 2015 Tutki-Kokeile-Kehitä -kilpailun ensimmäisen palkinnon sekä Tekniikan Akateemisten erikoispalkinnon käytännöllisimmästä ideasta.
Kilpailutyön kehittäminen osoittautui myös erinomaiseksi tavaksi erottua yli 1400 muun hakijan joukosta pyrkiessäni kansainväliselle Millennium Youth Camp -tiedeleirille. Leiri tarjosi minulle etuoikeuden tutustua 59 lahjakkaaseen nuoreen 30 eri maasta. Yhdessä viiden leiriläisen kanssa kehitimme liikenteen optimointia varten ohjelman, joka kykenee tunnistamaan ja seuramaan autoja nelikopterilla otetusta videokuvasta. Pidän edelleen yhteyttä useaan leirillä saamaani ystävään – moni heistä opiskelee nykyään Suomessa.
Suurin kilpailuista saatava etu onkin oman kokemukseni pohjalta niiden tarjoamat mahdollisuudet verkostoitumiseen. Tutki-Kokeile-Kehitä -kilpailun ansiosta olen päässyt esittelemään työtäni myös Italiassa, eduskunnassa, sekä loppukeväästä Yhdysvalloissa. Jokainen matka on antanut ainutkertaisen tilaisuuden tutustua alan nykyisiin sekä tuleviin huippututkijoihin.
Minulle kilpailuun osallistuminen on ollut opettavainen ja unohtumaton kokemus, joka on tarjonnut erinomaiset eväät yliopisto-opintoja sekä työelämää varten. Toivon, että kilpailu kannustaa tieteestä ja teknologiasta kiinnostuneita nuoria ratkaisemaan ongelmia mielenkiinnon alueillaan myös tulevina vuosina.
Petteri Timonen Kirjoittaja on Tutki-Kokeile-Kehitä -finalisti 2015 ja opiskelee nyt Helsingin yliopistossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti