Ranskalaisia tunnelmia Suomi-Viro -työstöseminaarissa

Suomi-Viro –vertaisoppimishankkeen työstöseminaari järjestettiin elokuun puolivälissä Virossa. Osallistujia oli yhteensä reilut 60 tiedekasvatuksen aktiivitoimijaa  Suomesta ja Virosta.

Tutustuimme, vaihdoimme ajatuksia ja kuulimme suomalaisesta ja virolaisesta järjestelmästä, jolla lasten harrastustoimintaa tuetaan ja kehitetään. Paljon järjestelmissä on samaa, mutta erojakin toki on. Erityisen mielenkiintoista on Viron muodostama tietokanta hobbyschoolien opetusohjelmista, sijaintipaikoista ja eri harrastustoimintojen lukumääristä. http://qlikview-pub.hm.ee/QvAJAXZfc/opendoc_hm.htm?document=htm_avalik.qvw&host=QVS%40qlikview-pub&anonymous=true

Seminaarissa työskenneltiin tehokkaasti pienryhmissä.

Viron tiedefestivaali tarjoaa yhden väylän esitellä harrastuneisuuttaan. Virolaisille lukiolaisille tarjotaan toimintaa tutkijakouluissa tai innostetaan tieteen pariin lukiolaisten tieteiden yönä. Kuulimme mielenkiintoisia esityksiä virolaisista tiedeteattereista, joiden yhtenä ajatuksena yhteisöllisyyden tukeminen. Ideoita tiedeteatteriin on haettu myös yrittäjyyskasvatuksen parista. Rakveren Reaalgümnaasiumin tiedeteatterin kantavana teema on koulun opettajan Laura Hermin mukaan erityisesti nuorten aseman muuttaminen kuluttajasta tuottajaksi. Virossa koulujen tiedeteatteri on lähes joka koulussa. Voidaan ehkä puhua jopa tiedeteatteribuumista.

Luonnontiedettä popularisoidaan ja tehdään houkuttelevaksi nuorille suunnatun rakett69 –televisio-ohjelman avulla. http://science-girl-thing.eu/fi/rakett-69 ja http://rakett69.ee. Ohjelmaa esitetään Virossa primetime-aikana. Katsojia on kiitettävä määrä sadasta tuhannesta ylöspäin. Esittelyä katsellessani mielikuvitus alkoi hahmottelemaan suomalaista ”raketti” ohjelmaa, jossa formaatin muotoiluun osallistettaisiin koululaisia ja lukiolaisia. Nuoret mukana jo suunnitteluvaiheessa saattaisi taata ohjelman onnistumisen ja uppoamisen kohdeyleisöön.

Virossakin keskustellaan siitä, mitä lapsille tulisi opettaa ts. mitkä avaintaidot ovat tärkeitä. Peeter Sipelgas viimsiläinen tiedeharrastuneisuuden puolesta puhuja luetteli tällaisiksi tärkeiksi taidoiksi:

- uudistajuus, toimiminen

- analysointi, ajattelun taidot laajasti ymmärrettynä

- luovuus

- avoimmuus, itsen ja muiden kunnioittaminen

- yhteisöllisyyteen liittyvät taidot ” yhdessä yksilöiksi”

Käsittelimme laajasti Opinkirjon erityisasiantuntija Merike Keslerin ohjaamana tiedekerhotoiminnan laatukriteereitä. Merike oli jaotellut laatukriteerit sisällöllisiin ja rakenteellisiin  laatutekijöihin. Rakenteelliset laatutekijät viittaavat toiminnan järjestäjän tasolle ja tältä tasolta voitaisiin määritellä esim.  hyvän ohjaajan kriteerit tai ehkä myös hyvän ohjauksen kriteerit. Ohjaajan on osattava pitää myös hauskaa ja osattava tehdä yhteistyötä. Sisällöllisiin laatukriteereihin liittyvät myös hyvin henkilökohtaiset osallistujan (kerholaisen ja ohjaajan) kokemukselliset asiat. Tiedekerhojen kohdalla laatutekijöinä ovat myös tieteen luonne ja tieteellinen lukutaito. Nämä seikat eivät välttämättä korostu minkään muun kerhon sisällöissä.

Ryhmät kävivät keskustelua laadun ympärillä. Laadun mittaamisesta tai arvioinnista nousi esille erityisesti kaksi teemaa; kenelle tietoa tuotetaan ja mitä tiedolla halutaan tehdä. Laadukkaalla ohjaajalla on mahdollisuus oikoa virhekäsityksiä ja tarjota samanhenkisille lapsille tilaa tutustua toisiinsa. Siis paikallista pientä tiedefestaria tiedekerhojen kupeeseen. Ryhmät löysivät rakenteellisesta laatutekijänä erityisesti sen, että harrastuksesta voisi rakentaa ”oppimispolun” tai tiedekerhojatkumon.  Virolaisessa hobbyschool-järjestelmässä tällainen jatkumoajattelu on mahdollista. Kummassakin maassa on ehkä vielä ongelmana yhteisön arvostus asiaa kohtaan. Sen vuoksi tarvitaan isompia ja pienempiä tapahtumia ja toimia, jotta päättäjätkin ymmärtäisivät toimintaa tukea.

Pienryhmissä keskusteltiin esimerkiksi laatutekijöistä.

Suomalaiset jatkoivat vapaamuotoista keskustelua unelmoimalla (luonnon)tieteen harrastuspohjaista opetussuunnitelmaa, joka olisi verrannollinen taiteen perusopetukseen http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/taiteen_perusopetus.  Ja ehkä voisimmekin perustaa tiedeharrastuskoulun. Yhdessä suomalaisten ja virolaisten kanssa? Koko Euroopan laajuisen? Kehittämistyö jatkui vapaa-ajallakin ja työhön liittyvät ideat ja uudet mahdollisuudet poreilivat mukavasti.

Niin nuo ranskalaiset tunnelmat viritti seminaariyleisöön key-note-luennon pitänyt Veli-Matti Vesterinen Tukholman yliopistosta, kun hän haastoi yleisön miettimään opetuksen designausta.

Teksti: Tiina Karhuvirta, erityisasiantuntija Kehittämiskeskus Opinkirjo

Kuvat: Tiina Karhuvirta ja Merike Kesler